Heräsin tapamani mukaan puoli viideltä. Silmät avautuivat ja tujotin kattoon. Tässäkö tämä yö nyt oli?
Aamutoimia, auton tyhjennystä ja televisio auki. Aamutelevisiossa selitetään jotain sekavaa.
Mitään ei ole tapahtunut, mutta samaan aikaan on sattunut aivan mielettömästi. Väsyttääkö minua. Aina.
Minulla on uusi kirjoitusprojekti menossa. Jotain täytyy luoda. On mentävä töihin. Edellisviikolla outo netti-ihastukseni piinasi työtäni koko päivän, mutta tilanteen mentyä miksi meni, niin tulevalla viikolla toivottavasti on helpompaa. Ei mieletöntä määrää tekstiviestejä, ei mesen soimista, ei puheluita. Haikeata?
Kyllä.
Elämäni tahti on kiihtynyt. Olen itse kiihdyttänyt sitä. Antanut rullata täydellä voimalla. Sain moiteita eräältä eilen, että en häntä ottanut kirjoitusprojektiini. 'Hän' on tavannut minut, tietää metkuni ja omaisi kyvyt musertaa minut halutessaan. En tiedä olisko ollut järkevää liittää 'häntä' mukaan kirjoittamiseen. Liikaa poukkoilemista.
No kirjoittaminen on aina ollut minulle unelmien metsästystä. Niin kuin tämänkin sivun ylläpito. Oman itsensä mielettömyyden seuraamista. Oman itsensä sekopäisyyden ylös kirjoittamista.
Vain yksi asia on varmaa. En ikinä mene tapamaan neitoa, joka on yhdessä kaverinsa kanssa syömässä. Liikaa huonoja kokemuksia näistä kaksoistapaamisista. Kieltäydyin eilen sellaiselta, vaikka mielenkiinto olikin kova. Hieman kuin olisi mennyt arvosteluraadin eteen. Tai vanhanaikaisille treffeille, jossa on esiliina mukana.
No pientä yliammuntaa, mutta hieman paikkaansa pitävääkin. Uteliaisuus on joskus perisynti. Ja ihmiset ovat hämmästyttävän uteliaita.
Mitä muuta kirjattavaa tälle sivulle? Kai noita aiheita riittäisi. Mutta taidan keskittyä aamun passauksiin ja töissä olemiseen. On niin paljon rakennettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti