Heikot naiset

Tapahtuipa kerran, että luuseri tapasi neitosen, joka oli täydellinen. No sattui myös kaikenlaista, joka pilasi asian, mutta miksi kirjoitan tätä. Joillekin naisille on mahdottomuus sopia eron tullessa tilanne niin, että kaksi ihmistä voisi olla ystäviä. Ei vaikka eron tullessakin he olisivat todella hyvissä väleissä ja vielä jopa pitäisivät miehestä. Ystävyys kuitenkin on mahdottomuus. Ymmärrän kyllä tavallaan, että tunteet ovat kovasti päällä, mutta minusta on heikon ihmisen merkki, että ei pysty pitämään ihan normaalia ihmissuhdetta toiseen ihmiseen, kun pystyy pitämään sitä muihin ihmisiin kuitenkin. Ei ystävyys tarvitse välttämättä sitä merkitä, että tavataan koko ajan, mutta enemmän sitä että voi tervehtiä tavattaessa ja joskus vaihtaa kuulumisia. Pitääkö toinen ihminen heittää roskiksesta alas saman tien?

Olen oikeasti miettinyt, onko syy ristiriidoissa itsensä kanssa. Olen miettinyt yhdeksi syyksi voimakasta seksuaalisuutta, jota vastaan nainen käy sotaa, eikä ole sinut itsensä kanssa. Mutta tiedä häntä. Jään vain kummastelemaan asiaa, enkä ala analysoimaan sitä.

luuserin huokaisu

En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne. Projektini on antanut jotain tasapainoa elämääni, joten en ole nähnyt tarvetta kirjoittaa. Eilen muutama pilveä liipotti elämäni taivaalla, mutta liipotus oli aika merkityksetöntä. Erään ihmisen kohtaaminen. Eräs pikku huokaisu.

Ajattelin jatkaa uraani kyseinalaisten julkaisujen saralla. Vaikka projektini etenee, niin alan viemään täällä eteenpäin toisenlaista projektia. Tai en tässä blogissa, mutta tämän vierellä. Olen hahmottanut toisen tarinan juonen ja epäilen sen tulevan hyvin luetuksi tarinaksi netissä. Ehkä saman tien palautan myös tämän blogin aikuistason päälle.

luuserin muutoksia

Loin tänään itselleni oma foorumin, oman sivustoni ja muut ihmellisyydet omaan domainiini, mutta ne eivät mitenkään liity tähän hiljaiseen blogiini, johon syötän elämäni pieniä linjoja eteenpäin.

Eräs neitonen ehdotti tänään, että menisin katsomaan erästä vanhaa sarjaa luoksensa. Kauniisti kieltäydyin. En ollut sillä päällä. Keskityin mielummin luomiseen. Tiedän että minua olisi voinut odottaa melko seksirikas ilta, mutta annoin olla. Elämässä on muutakin. On jo jokunen päivä, kun viimeeksi annoin itseni lentää pyörällä ja tuntea, miten keuhkoni henkästyvät polkiessani eteenpäin. Kaipaan tuota tunnetta. Vappu oli kuitenkin melko masentava kokemus, joten annoin tältä illaltakin olla. Hieman on periksiantamisen tunnetta nyt ilmassa. Mutta eiköhän se tästä.

Eteenpäin mennään.

luuseri ja seksi

Seksi näyttää olevan oikeasti ainoa asia, joka naisia lopulta kiinnostaa. Useimmilla naisilla on niin vähän oikeita puheenaiheita ja asioita vaatteiden lisäksi, josta kykenevät puhumaan, että he innostuvat vain jos puhutaan seksistä. He väittävät, että haluavat keskustella kaikenlaisista asioista, mutta kaikki aiheet mitkä liittyvät seksiin stimuloivat heidät heti puhumaan. Omituinen asia.

Vaikka naiset valittavat, että ei heitä kiinnosta miehet, jotka kokoajan ovat ehdottelemassa, niin nämä samat naiset oikeasti odottavat, että heille ehdotellaan. Se antaa heille itseluottamusta? En tiedä, mitä se antaa. Kiksejä?

Miten päädyin tähän? Aikani naisia juttettuani eri paikoissa ja hetkinä, se on vain suorin havainto, jonka olen tehnyt vuosien aikaskaalalla. Jos ei tiedä, miten saa naisen huomion, niin jotakin seksiin liittyvää peliin. Se ei välttämättä tarvitse olla suoraan sanaa seksi sisältävää, mutta esimerkiksi flirtti, joka vahvasti viittaa mitä mies on vailla - sillä pääsee pitkälle.

Raflaavasti toistaen. Naiset ovat kiinnostuneita keskustelemaan vain aiheista, jotka johtavat seksiin. Poikkeuksia löytyy ja  heidän kanssaan on hauska jutella, mutta suurin osa polkee tuota mainittua polkua. Masentavaa mutta totta.

luuseri ja sorsa

Se tuli pyörätiellä vastaan.
Vaappui ja nokki asfalttia.
Ei tuntunut välittävän, kun syöksyin sitä kohden pyörälläni lintujen musiikin säestämänä.
Kunnes oli melkein luona, se keikautti päätään; katsoi minua ja nosti siipensä ja lensi alta pois.
Ajoin paikan yli, missä se hetki sitten oli ollut.

Eräs neito luki pienen pätkän kirjoitusprojektistani. Osa oli hänestä loistava. En itse ole niin varma tekeleen loistokkuudesta.

Luuseri jutustaa

Ihan liian paljon keskusteluja eri ihmisten kanssa. Ihan liikaa tapahtumia. Joku nainen tuskailee, että on ihastunut nuorempaa työkaveriinsa. Ja kaiken keskellä nuori tyttö kaukana saa veitsestä mielenhäiriöiseltä, joka haluaa hoitoon.
Mietin onko puukottaminen oikeasti seurausta maamme politiikasta olla antamatta hoitoa ja läheisyyttä niille, jotka ovat sen tarpeessa. Onko puukottaja pieni ihminen, joka sekosi päästään yhteiskunnan julman kohtelun takia ja teki aivan käsittämättömän teon. Ja nyt skandaalilehdistö on iloissaan ja kuolleen ystävät sekaisin järkytyksestä.

Mutta elämä kiitää eteenpäin.

Aion pitää tänään tauon sosiaalisissa suhteissani. Eristäytyä olemaan vain itselleni. Ehkä vain kirjoitan ja puran ajatuksiani. Pitää myös piirtää eräs juttu, jonka liitän kirjoitelmaani. Mutta aikaa on niin rajatusti. Aika onkin suurin ongelmani, sillä kaikki mitä on ympärilläni, on vain minun yksin hoidettava. Kun pelaa elämässä korttinsa niin, että ei ole sellaista ihmistä vierellä, joka pystyisi olemaan se toinen voima vierellä, niin näin käy. Elämää on vedettävä sadalla prosentilla eteenpäin ja piiskattava itseään antamaan kaikkensa.
Aloitin tämän blogin kirjoittamalla naisista - menneistä naissuhteistani, läpi käydyistä naisista ja mahdollisista nykyisistäni. Nykyisistä ei ole paljon sanottavaa. Jotain olematonta ja jotain minkä olen hylännyt. Nyt minulla on lähinnä suhde kirjalliseen työhöni, joka on koko elämäni; Ja tähän blogiin, jossa puran mieltäni suurelle valtamerelle nimeltä internett - paikkaan, jossa botit metsästävät tietoja; mainostajat metsästävät rahoja; ja julkisuuden kipeät kirjoittelija paukuttavat sanoja kaikkien näytille - sanoja joita niin harvat löytävät loputtoman labyrintin sokkeloissa.

Kaiken keskellä luuseri on yhä yksin. Sielujen symbatia on kaukana kaukana muualla.

Mutta mikä on positiivista? Sain tästä purkauksestani voimia kirjoittaa projektiani eteenpäin. Tuottaa itselleni jotain elämän arvoista. Ja kyllä aion olla sekopää ja näyttää kesken-eräistä palastani toiselle ihmiselle, kun se on valmis. Mitä hävittävää minulla on avautua. Ei mitään. Elämäni on laskeva aurinko ja ennen lopullista aurinkon laskua ihmisen on elettävä kovemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Luuseri ja luominen

Uusi ehdokas kirjoittamisen maailmaan pomppi tielleni joitakin aikoja sitten. Eilen hän ehdotti tapaa tulla mukaan projektiini ja aloin miettimään asiaa. Vaikka olen aika vainoharhainen joskus ihmisten motiveista olen melkein sillä mielellä, että imaisen hänet mukaan - ehkä.

Kiire on uskomaton. Kaikkea pitäisi tehdä. Pitäisi tehdä töitä. Pitäisi kirjoittaa. Pitäisi rakentaa. Pitäisi luoda yhteyksiä ja verkostoja ja ylläpitää niitä. Ihmisen aika on niin rajallinen ja vuorokaudessa on niin vähän tunteja. Tietenkin kuntoilu on myös tärkeätä jos sen saisi tunkettua jonnekin väliin.

En ole koskaan tyytyväinen mihinkään ja mökötän nurkassa onnistumattomuuttani. Ja väsähdän kun kukaan ei painosta minua eteenpäin. Oveluudella voi kuitenkin pelata itseään vastaan ja taikoa mainitsemani ehdokkaan puskemaan itseäni eteenpäin. On syy ja motiivi luoda - mutta kun ei voi olla varma, onko hän tehtävään oikea. Mainittu vainoharhaisuus.

Miksi ihminen on vainoharhainen? Ihminen on epävarma itsestään, eikä kykene hahmottamaan ovatko muut ihmiset oikeasti luotettavia. Ihmisellä voi olla muistoja, jotka osoittavat muiden olevan epäluotettavia tai ainakin että on itse kykenemätön tulkitsemaan muita ihmisiä.

Harha voi siis tulla joko sisältä tai ulkoa. Useimmiten se kai tulee sisältä päin. Ihminen on usein epäluuloinen luonostaan. Epäluuloisuus kuuluu elämään. Kun jokin asia on tärkeä, niin epäluuloisuus ja varovaisuus lisääntyy. Luominen on minulle tärkeä asia, joten luonnolisesti suhtaudun epäillen kaikkea kohtaan, joka voi vahinkoittaa luomisprosessiani.

Elämä on sellainen.