perjantai 27. huhtikuuta 2012

Luuseri jutustaa

Ihan liian paljon keskusteluja eri ihmisten kanssa. Ihan liikaa tapahtumia. Joku nainen tuskailee, että on ihastunut nuorempaa työkaveriinsa. Ja kaiken keskellä nuori tyttö kaukana saa veitsestä mielenhäiriöiseltä, joka haluaa hoitoon.
Mietin onko puukottaminen oikeasti seurausta maamme politiikasta olla antamatta hoitoa ja läheisyyttä niille, jotka ovat sen tarpeessa. Onko puukottaja pieni ihminen, joka sekosi päästään yhteiskunnan julman kohtelun takia ja teki aivan käsittämättömän teon. Ja nyt skandaalilehdistö on iloissaan ja kuolleen ystävät sekaisin järkytyksestä.

Mutta elämä kiitää eteenpäin.

Aion pitää tänään tauon sosiaalisissa suhteissani. Eristäytyä olemaan vain itselleni. Ehkä vain kirjoitan ja puran ajatuksiani. Pitää myös piirtää eräs juttu, jonka liitän kirjoitelmaani. Mutta aikaa on niin rajatusti. Aika onkin suurin ongelmani, sillä kaikki mitä on ympärilläni, on vain minun yksin hoidettava. Kun pelaa elämässä korttinsa niin, että ei ole sellaista ihmistä vierellä, joka pystyisi olemaan se toinen voima vierellä, niin näin käy. Elämää on vedettävä sadalla prosentilla eteenpäin ja piiskattava itseään antamaan kaikkensa.
Aloitin tämän blogin kirjoittamalla naisista - menneistä naissuhteistani, läpi käydyistä naisista ja mahdollisista nykyisistäni. Nykyisistä ei ole paljon sanottavaa. Jotain olematonta ja jotain minkä olen hylännyt. Nyt minulla on lähinnä suhde kirjalliseen työhöni, joka on koko elämäni; Ja tähän blogiin, jossa puran mieltäni suurelle valtamerelle nimeltä internett - paikkaan, jossa botit metsästävät tietoja; mainostajat metsästävät rahoja; ja julkisuuden kipeät kirjoittelija paukuttavat sanoja kaikkien näytille - sanoja joita niin harvat löytävät loputtoman labyrintin sokkeloissa.

Kaiken keskellä luuseri on yhä yksin. Sielujen symbatia on kaukana kaukana muualla.

Mutta mikä on positiivista? Sain tästä purkauksestani voimia kirjoittaa projektiani eteenpäin. Tuottaa itselleni jotain elämän arvoista. Ja kyllä aion olla sekopää ja näyttää kesken-eräistä palastani toiselle ihmiselle, kun se on valmis. Mitä hävittävää minulla on avautua. Ei mitään. Elämäni on laskeva aurinko ja ennen lopullista aurinkon laskua ihmisen on elettävä kovemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti