luuserin pääsiäisvinkki

Äiti tuli kukkapuolelle, avautuvien lasiovien välistä kahden pirpanan kanssa. Tyttösten vaatteet olivat kukilla somistettuja ja molemmat imivät peukaloitaan.
Epämääräistä puhetta virpomisesta.

Äiti:" Hei tytöt, ottakaa noita narsissi kimppuja tuosta. Annetaan niitä niissä virpomisjutuissa, jooko?"

Äiti halusi päästä helpommalla ja halvemmalla.

Hymyilin ja annoin tuntemattomien tutkia narsissejaan. Ehdoton vinkki kaikille laiskoille äideille.

luuseri koristaa

Elämä syöksyy
                            tiellä variksia vaappuu
Toivon rovio
                         kiellä pellet haukkuu
Jossain ehkä
                        sattuman kassi paukkuu
Mut miks
                          toivo tuonne kaikkoo

Runoja epätoivosta? En tiedä epätoivo on jotain, mikä ei kuitenkaan sovi minulle. Olen enemmän iroonisen huumorin kannattaja. Mutta huumorissa on aina merkittävä heikkous. Se elää vain sillä hetkellä, kun sen lataa. Se syntyy vain hyvässä ympäristössä.

Myyjä kassalla,
                           aamun aloitaa, huomenta.
Myyjä kassalla,
                           Päivää jatkaa, Moi
Myyjä kassalla,
                            Jatkaa vain, Hei
Myyjä kotonaan,
                              Mulkaisee vihaisesti vain, mut ei moikkaa.

Ainakin minä saisin hermoromahduksen, jos tervehtisin koko päivän samoilla sanoilla tuntemattomia kasvoja, jotka voisivat kadota tyhjyyteen.

Naisen huomion saamiseen tarvitaan pari asiaa. Ihan typerää aloituslausetta, joka kiinnittää huomion ja järkeviä sanoja jolla jatkaa.
Sama pätee miehiin.

Tällä menetelmällä tietää, milloin ihminen on sellainen, että haluaa tutustua häneen. Yhden sanan mörököllit ja töksäyttäjät ovat ideologiohinsa jäätyneitä patsaita, jotka eivät tunne sanaa huumori, erillaisuus.

Ulkonäkö ei kerro ihmisestä mitään. Se kertoo vain, että tuo yrittää olla jotain. Mutta paarmakin yrittää näyttä ampiaiselta, jotta saa arvostusta enemmän. Valeasuun pukeutuminen ei tee ihmisestä muuta kuin hän on. Niin moni sitä yrittää; yrittää valehdella itselleen ja olla muuta kuin on.

Yllättävää kuinka tavallista.

Jokaiseen ihmiseen kannattaa tutustua. Voit menettää jotain arvokasta, jos et yritä sitä; jos jäät vain omien kapeiden silmiesi taa tujottamaa maailmaa putkien takana. Mieti. Oletko sinä sitä, mitä vaadit muilta.

Tuskin.

leikeitä a la luuseri

Valmisruokatiskillä. Kaunis nuori punapäinen myyjätär antaa pakettia. Pieni tyttö, soikeat kauniit kasvot.
"Saako olla muuta tyttö kysyy?"
Hymyilen ja vastaan:"Joo..." katson silmiin yhä ja jatkan sekunnin päästä " ei."
Tyttö pyrähtää kikattamaan ja kolleegat ympärillä vilkaisevat sivusilmin. Katson tyttöä yhä silmiin.

Käytävässä. Siinä elokuvateatterin julisteita ennen, ennen sitä lämpökaappia, josta pääsee ulos. Vastaantuleva vaalea tukkainen pieni neitokainen. Katsoo silmiin. Minäkin katson silmiin ja hymyilen. Lähestymme toisiamme, en anna katseeni irotta, enkä hymyni sammua. Tyttö pyrähtää nauruun. Olen voittanut kilpailun.

Jossain baarissa ties missä päin suomea. Olen yksin tiskillä. Odotan jotain. Tyttö tulee viereeni. Baaritiski on aivan tyhjä, baarimikko istuu toisella puolella tiskin kehäpöytää ja puhditaa lasia. " Voiks sä auttaa," tyttö kysyy, " Mä luulen et toi myyjä ei välittäis jos mä kysyisin sitä tänne. Voisiks sä pyytää sitä tänne? Mä haluaisin tän lasin täyteen." Tyttö on ihan lähellä ja saatan tuntea, että hänellä on hajuveden tuoksua oluen tuoksun alla.
Kutsun myyjää, joka hakee tytön lasin.
"Mä tiesin että se tulis, jos sä kutsut sitä," likka toteaan. Kysyn hänen nimeään ja alamme juttelemaan. Oliko tämä häviö vai voitto?

Mietteitä luuserilta

Olen asunut kolmessa maassa, nähnyt ja kiertänyt maailmaa; konenut asioita, joista monet vain uneksivat; ollut paikoissa, joista monet eivät edes tiedä; olen toteuttanut unelmia; olen kestänyt asioita, joissa monet vain itkevät ja vollottavat. Joskus mietin, että olenpa huono, kun en ole yliopistoa läpi käynyt. Minulla on kuitenkin on nykyään ylempi korkeakoulututkinto.

Olenko tyytyväinen elämääni? Pidän itseäni luuserina, joten en ole tyytyväinen elämääni, koska en ole viettänyt sitä kuten muut ihmiset. Eli löytänyt nuorena sydämen valittua, tehnyt hänen kanssaan lapsia - ja nykyään lapset olisivat jo varmaan koulussa. Olisimme tehneet perhematkoja. Kokeneet asioita yhdessä. Ehkä kuviteltu valittuni olisi ollut mukanani kaikilla matkoillani ja olisin kaksikymmentä kertaa onnellisempi.

Eli en ole tähän osaan elämääni tyytyväinen.

Ihminen ei voi välttyä saamasta kokemuksia. Kokemusten rikkaus ei kuitenkaan ole elämän onnen merkki. Se on vain tylsää kokemusten rikkautta. On totta, että kokemuksia ei voi saada jos asuu kotona maalla, korvessa, keskellä aukeaa peltoa - eikä koskaan poistu kotoaan. Silloin ei voi sanoa olevansa rikas kokemuksien kanssa.

Muistan miten istuin katsomassa barcelonan eräässä kahvilassa kuinkan diapolo-taiteilijat viskoivat välineitään taivaille. Oli hämärää, syksy ja ilmassa maistui lämmin tuoksu. Samantapainen kuin Afriikan taivaan alla, mutta tämä tunnelma oli värjätty romanttisilla valoilla; koristeltu talojen seinillä. Keski-eurooppalainen tunnelma . Espanialainen tunnelma.

Mutta en tiedä muistaako kukaan tuolla matkalla olleista enää minua. Muistaako Anna edes minua enää? Ovatko muistikuvani vain kaihoisia muistoja, jotak värjäävät kokemusten pitkää jonoa. Sellaisia joita koin Afriikan taivaan alla pohtiessani onko suomen kieli olemassa vai onko se kieli joka istui päässäni vain jokin loinen sisälläni. Ajattelinkin jo englanniksi.

Mutta tätä blogia kirjoittaessani olen kokenut itsessäni riemua. Olen mielestäni parempi ihminen kuin moni muu. Olen omalla tavallani ylpeä siitä vähästä, jonka olen käynyt läpi. Vaikka elämässäni on ollut aikoja, kun olin vain ja itkin; aikoja, kun olin kauhuissani ja toivoin että seuraava päivä ei olisi koskaan tullut; aikoja jolloin mietin mistä löytäisin työtä, miten maksaisin laskuni; aikoja, kun rakensin taloa ja pohdin miten tähän pystyy aivan yksinään - ilman kenenkään apua? Oli aika kun en ollut koskenut yhteenkään naiseen; ja on aika kun olen syleilyt monia naisia.

Olen ehkä liian rajoittunut blogissani. Ehkä menen syvemmälle maailmamme rakenteisiin. Ehkä sukellan niihin suhteisiin, joilla täällä hallitsemme toinen toisiamme. Minun tekisin mieli kirjoitaa ihmisistä nimillään, mutta heitän tuon halun pois. Vain Anna on päässyt tähän blogiin nimellään. Kunnioituksesta ja koska hän ei koskaan tule edes kuulemaan tästä blogista.

Aamulla keskustelin erään nuoren naisen kanssa. Sanoin olevani täpinöissäni. Hän kysyi mitä se tarkoitti. Sanoin että ajatukseni liitävät tällä hetkellä kovaa vauhtia eteenpäin.

Alan sukeltmaan ympäröivän maailman tapahtumiin tämän jälkeen. Niihin ongelmiin, joita tuntemillani tuntemattomilla ihmisillä on. Ja katson mitä luuseri löytää tästä maailmasta. Se on luuserin täpinää.

Luuseri ja huijarit

Huijareita on paljon. Olen elämäni aikana törmänyt ties millaiseen huijariin, mutta yleisin huijaamistapa on saada rahaa. Oikein näkee, miten jollain ihmisillä on rahanhimoa ja he ovat niitä, jotka aina ovat kateellisia jollain tavalla toisen rahoista. Heille raha = kunnia ja valta. Heitä löytyy paljon huipputehtävistä, ihmisiä, joille elämä on peliä; mahdollisuutta omistaa rahaa, vaikka sillä eivät mitään tekisi.

Sitten on paljon pikkuhuijareita, joille huijaaminen on tapa hankkia elantonsa. Näillä pikkuisilla on monta vuotta ollut jo trendinä mailihuijausjippo, jolla kurjilta ja omien hormooniensa vankina olevilta miehiltä yritetään nyhtää rahaa.

Menetelmä on yksinkertainen. Tekeydyt naiseksi/ tai olet nainen - joka tekee deitti-ilmoituksen. Kun saat viestin, niin huijarilla on valmiiksi kirjoitettu teksti, jolla hän vastaa. Jos hän tekeytyy huoraksi, niin huora antaa palveluksiaan etumaksua vastaan; jos hän on nuori nainen, niin hän antaa paremmat tietonsa etumaksua vastaan; tai sitten hän on puhelinongelmissa oleva neito, joka haluaisi soittaa, mutta kun puhelimeen tarvitaan saldoa. Veikkaan, että viimeeksi mainittut ovat lapsia, jotka ovat keksineet hyvän tavan saada itselleen saldoa puhelimeen. Viimeksi mainittu nimittäin ei omista tilinumeroa, kuten muut. Hauskaa tässä on että tilinumero on usein veljen/muun miespuolisen sukulaisen, koska jostain syystä ilmoittajalla ei ole tilinumeroa. Tosin huoriksi tekeytyvät ovat jo ammattilaisia. Heillä on "oma" tilinumero.

Suurelle  joukolle miehiä sama viesti toiveella, että rahaa tulee tilille pienellä vaivalla. En tiedä onnistuuko tämä. Todennäköisesti muutaman kaljan verran siitä saa rahaa tilille. Mutta pontentiaali on suuri. Satoja miehiä vastaa ilmoitukseen, jos heistä 100 antaa 20 euroa tilille on se jo ihan huikea 2000 euroa. Joten lukija, oletko harkinnut huijariksi alkamisen taivalta? Kuinka moni ajattelee, että 20 euroa on pikku raha, voihan nyt tuon antaa, jotta näkee mikä on pelin henki?


Toisessa mittakaavassa samaa tekevät eräät maksulliset ystäväpalveluyritykset. Heidän sivuille voi rekisteröityä ilmaiseksi. Jos ei kuitenkaan koskaan maksa maksua, jonka avulla voi lukea viestejä tai lähettää viestejä, alkaa tulemaan kovasti samanlaisia viestejä ajoittain ikään kuin osoittaen, että kyllä kannattaisi maksaa, jotta voi olla yhteyksissä näihin ihmisiin. En toki sano, että kaikki palvelut käyttävät tätä menetelmää, mutta eräät kyllä. Nimiä mainitsematta.

Huijaaminen syntyy itsekkyydestä tai ihan vain ahneudesta. Ehkä vallan halustakin. Mutta ehdottomasi laiskuudesta ja oikeasti mitäänsanomattomuudesta. Ehkä yksi syy, miksi pidän itseäni luuserina on, että en ole koskaan voinut ymmärtää huijareita. Olen aina halunut hyvää muille, Haluan uskoa, että avoimuus on se asia, mikä on elämässä tärkeä. Mutta huijarit ovat oivaltaneet, että ihmiset kaipaavat unelmia. He kaipaavat asioita, jotka eivät olet totta, mutta haluavat uskoa olevan totta. Liian moni ihminen on melko sokea näkemään oikeasti maailmaa ympärillään. Heille riittää se että kerrotaan asioiden olevan tietyllä tavalla, vaikka asiat olisivat ihan toisin.

Suuressa massassa väärin oleva totuus paisuu, ja siitä tulee totuus, vaikka se olisi puhdasta valhetta. Ihmiskunnan ominaisuuspiiri - tyhmyys - ja tätä huijarit ovat osaneet käyttää iäisyydet jo hyväkseen.

Luuseri toimii

Annan iltaisin musiikin virrata ympärilläni. Annan sanojen ja sävelten helmeillä. Tunnelmat kaikuvat minussa.
Minä nostan painoja; teen mielettömän määrän punnerruksia; käytän erillaisia laitteita käsieni ja jalkojeni voiman rakentamiseen; venytän kuminauhaa, jolla saan aikaa lisää harjoituksia. Koko ratani on kotonani.

Kuntoilu auttaa pitämään ajatukset tasaisina. Se auttaa työssäni, jossa joudun ajattelemaan ja rakentamaan asioita, joita lopulta aika harva tässä maassa osaa. Ja minusta on mukava olla tietyllä tavalla vahva.

Mutta ihmismaailmassa vain mielenvahvuus on lopulta ratkaiseva seikka. Mielenvahvuudella hallitaan kokonaisia mantereita. Tahto ja härkäpäisyys vievät voiton jäykistä rakenteista. Minä haluaisin olla mieleltäni paljon paljon vahvempi. Jokaiselle ihmiselle kuitenkin jaetaan tietynlaiset kortit ja minulla on omanlaiseni. Luuserin kortit. Mutta olen ainakin muuten vahva luuseri, jos en mieleltäni maailman voimakkain olekaan.

Painojen nostamisesta on jotain iloa.

Luuserimme maailmalla

Muista erään kovan kesän, kun olin palavasti rakastunut eräseen naiseen. Tämä on aasinsilta, joka vie meidät tuona kesänä istuntoon valtakuntamme silloisen päämiehen, hänen adjutanttinsa ja parin muun ihmisen kanssa. Istuimme pyöreän pöydän äärellä teen ja kahvikuppien kera, ja mieleni oli täynnä turhautunutta tuskaa saavuttamattomasta rakkaudesta. Silti pidin kasvoni tasaisena ja osallistuin small talkiin, joka pyöri luonnossa, kesässä ja kaikenlaisissa harrasteissa. Kuumuus oli sietämätöntä ja ukkosta oli ilmassa.

Tuo muisto tuo mieleen samallaisen kesän Pariisin esikaupunkialueella, jossa hauskan pienen kivitalon kylmät seinä viilensivät tukalan kuumaa loppukesän päivää. Tuossa maailmassa minulla ei enää ollut rakkauden tuskaa - ehkä korkeintaam muistoja tuskasta jossain mieleni syövereissä. Kupit, josta join talon sen hetkisen valtiattaren kanssa teetä, olivat hyvin samankaltaiset kuin ne joita käytettiin aasinsiltamuistossa. Ehkä nimeenomaan yhtäläisyydet nivottavat nämä kaksi muistoa toisiinsa.

Yvonella oli ruskeat silmä, ja hän oli hyvä kuuntelija. Hän oli kiinnostunut pohjoisen peruukan elämästä tai ainakin näytteli taitavana rankalaisena olevansa sitä. Puhuimme joitakin tunteja, katsoimme kuin taivas alkoi hämärtymään, vaikka kuumuus ei hellittänyt.

Talo oli kaunis. Pieni, muurilla ympäröity talo, jossa oli valtava olohuone; korkealle rakennettu tasanne olohuoneen ja katon väliin, missä oli suuri työpöytä täynnä tavaraa. Sellainen vanhanaikainen kirjoituspöytä.

Pihalla oli tummaa maata ja tumman vihreää ruohoa ja kiehtovia puita.

Kaunis hetki. Kaunis muisto, joka painaa epätoivoisen muiston päälle. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö muuttaa ranskaan. Ostaa pieni kaunis talo jostain maaseudulta. Mutta se kulttuuri on kuitenkin varsin erinlainen. Ehkä ajatus on vain kiehtova tuumaus.

Elämässä on kuitenkin positiivista, että tuskalliset muistot voi nivoa pois kauniiden muistojen avulla. Nähdä maailma valoisampana paikkana. Uskoa sekuntti, että ei ole luuseri. Mutta se että nautin kauniista yöstä ranskalaisen kaunottaren kanssa ei elämän mittakaavassa muuta kovinkaan paljon asioita. Olenpa tuntenut yhden naisen enemmän ja tajunnut, kuinka huonoja keskustelijoita suomalaiset ovat - mutta sen tiesin jo aiemmin.

Luuseri ja uteliaisuus

Olen puhunut mielettömän joukon ihmisiä kanssa. Katsellut neitoja silmiin ja tutustunut heihin. Olen tehnyt sitä sekä suomessa että ulkomailla, ja ehdottomasti selvin ero suomalaisen mielenlaadun ja ulkomaisen mielenlaadun välillä on: Standardi Suomalainen ei ole lainkaan utelias, eikä juurikaan ala keskustelemaan asioista kysymällä. Kyllä se toinen hoitaa sen puolen. Ei saa udella. Ja hups, näin synny mitään keskustelua. On vain syvä hiljaisuus.

Tuo pidättyväisyys on monille suomalaisille selkeä ominaisuuspiirre. Vaikka naisista sanotaan, että osaavat puhua, niin tuo piirre on valtapiirteenä suomalaisella naisella. Olen monta kertaa kysynyt ihan keskustelun alkupuolella: " Oletko utelias?"
" Joo olen minä!" vastaa tosi moni.
Keskustelu sitten jatkuukin painolla, minä kysyn ja toinen vastailee. Syvää haukottelua. Miksi? Jos kerran toinen on utelias, niin miksi hän tuo esilleen uteliaisuuttaan.

Jos sinulta kysytään oletko utelias ja tiedät, että et osaa kysyä yhtään mitään, niin vastaa: " en ole utelias mistään." Sillä et todellakaan ole utelias mistään.

Tai voihan olla, että nämä ihmiset eivät vain ole kiinnostuneita mistään, mutta minusta se on sama asia kuin että ei ole utelias. Pitää olla kiinnostunut asioita, jos on utelias.

Tyhmiä ihmisiä. Olen itse luuseri, mutta tätäkin roskaa lukee varmasti juuri tämän tapainen ihminen. Joka oikeasti ei osaa keskustella, katsoo vain omaan napaansa ja ei ole kiinnostunut mistään. Nämä kyseiset ihmiset sitten valittavat eri paikoissa ties mitä juttuja. Naiset, että miehet ovat sikoja ja tekevät elämän helvetiksi - hei, oletko koskaan keskustellut miehen kanssa? Oletko tehnyt asialle jotain? Miehet valittavat suurinpiirtein samaa. Tosin vain naiset ovat sikoja.

Hymy.
Pitäisikö tässä olla itsekriittinen, ja huomauttaa itseni tekevän tässä blogissa rivien välissä kyseistä huomauttelua jatkuvasti. Voi olla asiallinen huomautus. Mutta voin väittää yrittäväni tehdä asialle jotain kirjoittamalla tämän tekstin.

Uteliaisuudesta tietää onko toinen puhekykyinen. Onko hän edes mielenkiintoinen ihminen. Minä en ainakaan pitkään jaksa puhua ihmisen kanssa, joka ei lähde ajatusten leikkiin mukaan.

Mutta tietenkin älykkyys vaikuttaa asiaan. Tiedän huomattavan joukon ihmisiä, joiden äly on niin korkeaa, että en pärjää heidän kanssaan - koska en vain osaa jutella heitä kiinnostavista asioista. Voin yrittää kysellä ja ymmärtää, mutta suurta keskustelua ei saa aikaa; erotan tämän porukan kuitenkin heistä, jotka ovat pinnallisia idiootteja ja joita oikeasti ei kiinnosta mikään. He ovat yleensä vihamielisiä. Kun taas älykkäät ovat tavallisesti ystävällisiä. Eivät kaikki :)

Miksi tämä purkaus uteliaisuudesta? No minua on todella alkanut ottamaan vain päähän nämä neidot, joiden kanssa puhuminen on kuin tervaa joisi. Ei mitään muuta kuin tyhjä pää silmien takana. Jos vaikka ottaa aiheeksi uteliaisuuden, niin heille ei juolahda päähän, miksi mahdoin alkaa miettimään ihmisten uteliaisuutta.

Syvä huokaisu. Opetelkaa puhumaan ja olemaan uteliaita ja tietämään, mitä voi kysyä.

luuserin muistoja

Tämä tapahtui afriikan taivaan alla. Siellä missä suomen talvella oli sadekausi ja kesällä kuivakausi, eli eteläisellä pallonpuoliskolla.
En pitänyt kuumudesta, kun saavuin moskittojen pilveen, mutta myöhemmin totuin ja toisaalta siellä missä vietin vuoteni oli pesastoa ja tuulta, joka vei moskiitot mennessään ja viilensi öitä. Rakkaan vaalean portugalialaistyylisen asuinrakennukseni ikkunoissa ei ollut lasia, joten yöt olivat siedettäviä.

Asuin talossa yhdessä viiden naisen kanssa. Yhden kanssa teimme töitä paikallisten kanssa. Kehitysapua, olimme esimerkkejä, toimeen toimeentuloa ja tuhat muuta seikkaa, jotka ovat kauniita postereissa koulujen esitelmissä.

Rannoilla oli uskomattoman kauniita mulattityttöjä; aurinko paistoi korkealta ja kuu oli valtavan kokoinen noustessaan.
Minulla oli pari tapahtumaa, jotka pyörivät mielessäni. Niistä pitäisi kirjoittaa novelli, mutta jos yritän tiivistää ne muutamiin sanoihin. Kirjoitan novellin sitten myöhemmin.

Yksi muistikuva on liftaamisreissusta. Liftasimme avopakettiauton lavalla. Lava täynnä väkeä ja kollegani Anna kauniina naisena sai istua edessä isokokoisen ja ehkä komeankin mustan kuskin vieressä. Seurasin kuinka Annalla oli hauskaa sisällä, ainakin hän näytti kikattavan kuolakseen. Itse toivoin että melko kovaa ajava lava-auto ei kaatuisi; pientä pelkoa elämän puolesta.

Jossain perillä Anna poistumassa hytistä ja lähdimme kävelemään tietä pitkin eteenpäin. "Sain käyntikortin," Anna kertoi ruotsalaisella korostuksellaan englanniksi.
" Mitä aiot tehdä sillä? " kysyin.
Anna noukki kortin esiin, katsoi sitä ja antoi sen minulle. " Näin teen," hän vastasi. Nakkasin kortin puskikkoon.

Toisessa muistikuvassa olimme Annan kanssa odottamassa taas kyytiä jossain tien kupeessa, istumassa aurinkossa. Paikalle tuli paikallista väkeä ja eräs nainen tuli makamaan jalkojeni juureen. Olin hämmentynyt. Mutta tulkitsin tilanteen avioliittotarjouksena. Upea ja häikäisevä musta nainen tarjoutui minulle ja jouduin kieltäytymään kunniasta. Se ei ollut oikein.

Tarjouksia sateelee noilla seuduilla yhtenään. Jos näyttää rikkaalta valkoiselta mieheltä, niin naisista ei ole pulaa. Myöskin valkoiset naiset vetävät miehiä kuin mangneetti. Jos naiselle pääsee tekemään lapsen, niin voi olla hyvät mahdollisuudet päästä rikkaaseen eurooppaan. Myös nainen voi saada lapsensa eurooppaan valkean miehen avulla. Ja ehkä päästä myös itse pois köyhistä oloista.

Pari kevyttä muistikuvaa.
Ja Anna ei asu suomessa, hän ei osaa sanaakaan suomea, joten hän tuskin koskaan lukee tätä. Joten hän on niitä harvoja hahmoja, jotka pääsevät sivulleni nimellään.

Toivon, että niillä ihmisillä, joiden hyväksi yritin tehdä paljon, on asiat kunnossa afriikan taivaan alla; upean linnuradan alla, joka loistaa yön tunteina safiiripeiton lailla.

luuserin päätöksiä

Keskiviikko ollaan kotona. Näin päätin. Päätin myös katsoa, jos maailmassa olisi sitä yhtätilaisuutta kokea tunteita ja iloa. Jotain muuta kuin vain tasapaksua toimintaa ja samoja kaavoja. Kokea jotain sellaista, joka ei ollut lähelläni vuosiin. Lähes mahdoton tehtävä.  Varsinkin kun päätin kertoa jokaiselle kandidaatille tästä blogista.

Uskoisin kuitenkin, että totuus on paras tapa löytää asioita. Olen todennäköisesti väärässä. Ihmiset pitävät valheista. He haluavat uskoa valheisiin, joissa elävät. Mutta katsotaan silti. Peli kannattaa aina katsoa loppuun asti.

luuseri ja menneitä syksyjä

Koska menneisyydestä kirjoittaminen on kiehtovaa, niin sukelletaanpa muistoon, mikä rikkoi viimeisen padon ja luuserin heittämään ideologiansa roskakoppaan.

Tämä on kertomus neidosta, jota voimme kutsua nimellä Idiootti S. Minusta on kiehtovaa ajatella, että neito monien vuosien jälkeen lukee tämän tekstin ja olisi vielä niin tyhmä, että ei tajua sen kertovan itsestään. En mainitse naisen etunimeäkään tässä, sillä hän kuitenkin vaikutti hetkellisesti hieman näkyvässä asemassa, joten koska hän jollain tavalla ansaitsee vähän kunnioitusta, niin se annettakoon.

Oli syksy. Kesätyöpaikka opintojen välillä. Harjoittelupaikka tarkemmin sanottuna. Ensimmäinen muistikuva liittyy hetkeen, kun olin eräällä käytävällä tekemässä jotain, mitä vuosien jälkeen ei enää muista mitä se oli. Nuori neito kulkee luokseni hymyillen. Muutan viime viikon aikana olen puhunut hänen kanssaan paljon töiden lomassa. "Sinä älykäs ihana mies," Neito sanoo, " Onnea sulle jatkoon" Oli viimeinen työpäiväni. Erikoinen näkemiin lause, pohdin siinä töitä tehdessäni.

Viikkoa myöhemmin Idiootti S soitti minulle ja pyysi luokseen syömään. Olin yllättynyt. En ollut odottanut moista tapahtuvaksi. Ehkä vähän imarreltukin.

Joidenkin päivien päästä menin kutsuttuun tilaisuuteen. Neito oli pukeunut upeasti. Mahtavat meikit. Rinnat olivat melkoisen avoimet, ja mies ei voinut olla miettimättä kuinka ihanaa niillä olisi peuhata. Puhuimme, söimme. Mutta vaikka olisin varmasti voinut naida häntä, niin emme tehneet sitä, vaikka nukuin yöni hänen luonaan.

Se oli sellainen opiskelijasolu. Kämppäkaveri oli poissa, lomailemassa jossain. Siisti ja kiva paikka. Tyypillinen naisten opiskelijasolu. Istuin koko keskustelun ajan neidon pehmeällä sohvalla. Olimme ja ihmettelimme.

Tämä jälkeen tapasimme vielä pari kertaa. Lyhyitä tapaamisia. Ajattelin, että kai meistä tulee ystävät. Hän antoi ainakin ymmärtää, että olisimme ystäviä.

Kylmä suihku kuitenkin tuli kuitenkin kuukautta tai paria myöhemmin, kun olin lähettänyt hänelle kortin - ilman sen kummempia takaa-ajatuksia. Emme olleet tavanneet tuokioon.
Tyttö soitti ja sanoi olleensa yllättynyt kortista. Hän ei ollut ajatellut minua millään lailla? Anteeksi, ajattelin. Olin ihan tyrmistynyt. Oikeasti? Voiko näin pinnallista enää ollakaan. Ihan vain ystävän miellellä ollut ihminen saa soiton, jossa suurinpiirtein sanotaan, että en halua kuulla sinusta mitään.

Tuo oli sellainen kolaus minulle. Sillä hetkellä päätin, että jos joskus vielä jotain tällaista tapahtuu, niin nussin tytön ensiksi kunnolla. Päätös ei ihan ollut sillä hetkellä valmis, koska käsittelin asiaa vielä kuukauden. Sinä kuukautena sanoin ei teinille, joka ehdotti seksisuhdetta; likalle joka tuli aamuyöllä vastaan ulko-ovellani kysymään voisiko soittaa kaverille puhelimellani ja tuli ihan käymään kotiini asti; lukiotytölle, joka tuli käymään kotonani ja varmaan parille muullekin tytölle. Kohtalo oikein työnsi tyttöjä eteeni tuona aikana. Mutta kaikille vain olin ystävällinen ja annoin olla. Tämän jälkeen jätin pian suomen ja otin vuodeksi aivan toisen näköalan elämääni. Minusta tuli nykyinen minäni.

Idiootti S:ssää en ole nähnyt enää noiden aikojen jälkeen. Toivon, että hänellä on takanaan kivuliaita eroja ainakin kymmenen ja lapset huostaanotettuna jossain laitoksessa.... En ole yhtään katkera.

luuserin kämppäkavereita

Tämä tapahtui niinä aikoina, kun minulla oli ideologia. Oli harvinaisen vaikeata olla menemättä naisten kanssa sänkyyn, jota kohtalo jatkuvasti teki vaikeammaksi. Eräässä työpaikassani ajauduin kämppäkaveriksi naisen kanssa. Nuoren sellaisen.

Tämä on pala keskustelusta jonka kävimme tullessamme yhdestä tanssiravintolasta.
" Tuo mies jonka kanssa tansin"
"Niin?"
"Luulen että hän oli yksi mies, joka oli mukan yhtenä juhannuksena. Hän oli yksi niistä seisämästä jonka kanssa makasin"
" Aika monta" sain sanottua tähän äkilliseen tunnustukseen.
" Ei määrällä oo väliä." Hän totesi. Piti taukoa. Katsoi kerrostalolle päin.

" Tiedätkö voisin mennä naimisiin ja saada lapset; hoitaa heidät ja sitten kun ovat isoja jatkaa taas." Neitonen selittimi minulle marssiessamme aurinkoista tietä.

En maanut hänen kanssaan, vaikka olisin saanut aina kuin halusin. Sen sijaan kestin hänen kämppätoveruuttaa puoli vuotta, ennen kuin vaihdoin työpaikkaa. Luulen että aika moni työpaikan ympärillä pyörivistä kavereista taisi maata likan kanssa. Ainakin heillä oli hinku asiaan.

luuseri havainnoi

Oli vielä kylmä talvinen päivä ja lumi oli paksuina niitoksina tienpenkoissa. Metsään ei olisi ollut asiaa kuin lumikengien kanssa.
Olin tulossa kotiin. Kiputin nopeilla askelillani pitkin jäätävää pyörätietä. Kaikki yleensä jäävät taakseni, kun käytän ompelukonemarsintaani. Tik Tik Tik. Askelia ja askelia.
Aloin nousta pientä mäkipolkua ylöspäin, jonka puolessa välissä suksilla taituroi kaksi lasta. Polku oli jäinen poikien suksileikkien jäljiltä ja molemmat olivat todella keskittyneet nousemaan mäen huipulle asti. Tuntemattomia kakaroita, jotka eivät huomanneet minua.
Ohitin ensimmäisen pojan, joka sivusilmällä minut huomatessaan huudahti:" Hei! päivää!"
En ollut varma, oliko lause minulle, joten heilautin kättäni ja sanoin vaimeasti "hei". Ohitin pojat ja olin hetkessä kymmenen metrin päässä heistä.
"Hei päivää!" kuului takaani. Mitäs tämä nyt on. Heilautin ihan vähän kättäni ja jatkoin matkaani.
"Hei päivää, SAATANAN UKKO! vastaa!"
Mieleeni muistui lapsuus, kun kiusaajat keksivät mitä oudompia selityksiä oman vallanhalunsa sokaisemina. Heillä oli oikeus käyttäytyä miten halusivat ja muiden piti olla heidän normeissaan. Ei kompromisseja. Ei ihmisen huomioon ottamista. En nostanut enää kättäni. Poika oli minulle tuntematon. Tuntemattomien kanssa pysähdyin tiellä, kun asuin tovin Afriikassa. Silloin vaihdettiin kuulumisia ja ihmeteltiin. En aikonut tässä tilanteessa kääntyä. Lapsen olisi aika oppia ottamaan huomioon erilaiset ihmiset ja tajuamaan, että jos toinen ei sanoilla tuo esiin tervehdystä, niin ei kannata pakolla yrittää.

Jätin pojat taakseni. En tiedä keitä he olivat. Jostain lähialueelta. Ehkä joku kesäpäivä, kun he ovat tulleet isommiksi kadun, kun tuon pojan nyrkki heiluu. Toisaalta puolustumenetelmäni ovat hieman kehittyneet lapsuuden, joten ajatus ei oikeastaan edes peloita.

luuseri bloggaa

Mietin tätä bloggaamista. Kun mainitsen naisille, että bloggaan, he kysyvät mistä aiheesta.
Vastaan: luuserin elämästä.
Et sinä mikään luuseri ole.
Kyllä minä olen, vastaan tuohon väitteeseen.

Nämä naiset eivät tiedä mitään arkielämästäni tai menneisyydestäni. He uskovat kulisseihin ja lavasteisiin.

En ole yhdellekään kertonut tätä osoitetta, että eivät saisi sätkyjä. Totuus on joskus kova pala.

Motivini bloggaamiselle ovat yksinkertaiset. Haluan puhaltaa sisälläni olevaa pettymystä elämääni. Tämä on kai jonkilaista kriisikirjoittamista. Halua tuoda itseään näkyviin johonkin, jossa kukaan ei asiasta piittaa tippaakaan. Aivan liian tavallinen mieskohtalo.

Mietin joskus, onko oikein, että hyvää tarkoittanut mies saa itseni kaltaisen kohtalon. Olen sitä mieltä, että evoluutio suosii julmia miehiä, jotka käyttävä naisia hyväksi ja pakottavat heidät haluamiinsa asioihin. Naiset oikein juoksevat tälläisten miesten perään. He eivät huomaa, niitä hyvää tarkoittavia hahmoja; he eivät edes halua huomata. Miksi? Koska kovilla ja julmilla miehillä on paremmat selviytymisen mahdollisuudet armottamassa yhteiskunnssamme.

Vaikka olen menestynyt; naiset eivät varmaan veikanneet menestymistäni; naiset eivät olleet kiinnostuneita minusta. Nyt kun olen menestykseni huipulla, heidän on turha unelmoida muuta kuin että pääsevät sänkyyn kanssani. Muuta ei enää tipu. Olen luuseri, mutta ne naiset, jotka tajuavat vasta myöhemmin virheensä, ovat todella luusereita. He olivat pinnallikoja, jotka saivat kenkää eivätkä itse tajunneet kuinka helpolla se kävi. Eli se paskamainen minäni on tavallaan kostaja. Nautin nyt vanhempana sitä, mitä muut tekivät ennen minua. Ja minä nauran itseni ikäisille epäonnistuja naisille ja leikin niiden kanssa, jotka ovat nuorempia ja jotka haluavat kokeilla maailmaa; jotka todennäköisesti ovat niitä tulevaisuuden luuserinaisia.

Blogini tarkoitus? Monet tietävätkin millainen maailmamme on. Mutta joillakin on siitä harhakuvia. He uskovat, että se suuri ritari tulee sieltä tuhannenen kerran noukkimaan kulman takaa. Ei. Siellä ei ole ritaria. Se ritari meni jo. Se ritari oli siellä yksin eräässä nurkkapöydässä surkeana ja hylättynä. Se ihan kaamea kaveri. Se joka olisi tehnyt juuri sen yhden prinsessan elämän unelmia hipovaksi paratiisiksi.

Olen luuseri. Minä uskoin hyvään. Siksi sanomani onkin hyvään ei kannata uskoa.

Silti pyrin joka päivä hyvään. Autan tätä ainoaa ihmistä, joka on nyt saanut huomioni. Autan häntä elämään. Vien häntä paikasta toiseen. Olen paikalla hädän sattuessa. Hän ei ole rakastettuni. Hän ei ole se unelma, jonka kanssa olisin perustanut linnan; se joka olisi hymyillyt taivaallani; se jonka kanssa ehkä lopulta olisin kasvattanut lapsia. Mutta hän on se, joka saa kaiken hyvän, joka minun sisälläni on. Vaikka itse huudan tuskasta. Vaikka itse vaellan katsomassa kauniita silmiä ja sisälläni palaa pettymyksen sammumaton tuli. Niin tämä yksi ihminen näkee maailmassa ilon. Tuo yksi ihminen ei ole luuseri. Hän ei ole kaunis. Hän ei ole mikään unelma. Mutta hän on paljon onnekkaampi kuin kukaan toinen maan päällä.
Tuolla yhdellä on kaikki. Hän on onnellinen.

Vaikka itse en ole onnellinen, niin joku maan päällä on onnellinen.
Jotain hyvää olen saanut aikaan.

Pieni hetki. Onnen tunnetta luuserin mieleen. Kohta se on poissa.

Luuserin treffit

Tunnen moraalista pahoinvointia. Pystyn sopimaan kahdet treffit tulevalla viikolla kahden eri opiskelijattaren kanssa varmaan samana päivänä tai peräkkäisinä. Hieman riippuen siitä, miten asiat asettuvat uomiinsa. Paskamaisuutta. Toinen tytöistä ehdotti treffejä ihan spontaanisti itse. En edes aikonut ehdottaa niitä ja olin  jopa yllättynyt kuinka valmis neitonen oli lähtemään liikekannalle. Toinen tytöistä lupasi tulla jo muutama viikko sitten, mutta ei ollut silloin vielä varma, koska hänellä olisi aikaa.

En tiedä välittäisivätkö naiset, jos tietäisivät asioiden järkäämisestä. Toiselle ainakin olisi todennäköisesti  kova paikka tietää. On vakavasti  mietinnän alla, että en tapaa tätä toista lainkaan. Sisäinen luuserini on vahvasti sitä mieltä. Anna olla se sanoo. Mutta se paskiainen, mikä minusta on tullut, tuumailee, että kokemus olisi ihan mukava; varsinkin jos se päättyisi molempien kohdalla sänkyyn.

Ja mikä olisi lopputulos? Varmaan epäonnistumisen tunnetta. Moraalista krapulaa. Mutta olisin taas kerran osoittanut itselleni, että minussa olisi ollut miestä jo silloin kauan sitten, kun nyhjötin yksinäni odottamassa sitä  oikeaa.

Fiksaatumista. Kyllä vahvaa fiksaantumista toteutaa itsessään olevaa maskuliinisuutta. Tai enemänkin halua kauniiseen seksiin kauniin naisen kanssa. Kysymys kuuluu, millainen nainen on kaunis? Onko näistä kumpikaan kuitenkaan sellainen, mikä palauttaisi luuserille elämän; antaisi hetken paluun todellisuuteen.

Olen melkein narkkari. Olen riippuvainen tunteesta olla naisen kanssa. Epäilen että seksi sinänsä ei ole tärkeätä, vaan se hetki ennen seksiä. Lähellä oloa. Hyväilyä. Olemista. Itseasiassa tilanteen laukaisu on kaikkein huonoin osa kokonaisuutta.

Tästä on tehty lukuisia mietintöjä, lauluja ja aatelmia vuosien mittaan. En tiedä onko kukaan koskaan löytänyt täydellistä ratkaisua. Ehkä se ratkaisu on rakkauden tunteen takana. Tuon tunteen, jota en enää koskaan saavuta.

Tyhjät kuoret. Ne määrittävä luuserin.
Menneet ideologiat. Ne kuvaavat luuseria.
Kuolleet toiveet. Ne sammuivat luuserissa.

Sitä se on. Elämä.

Luuseri on kateellinen

Katselen erästä työpaikkaromanssia. Kaunis nuori nainen ja nuorehko mies, joka mielestäni on melkoinen doku. Miten tuossa mahtaa käydä? Veikkaan että huonosti, mutta ihmisistä ei aina tiedä.

En tarkkaan tiedä, miten heidän tarinansa alkoi. Enkä oikein välitäkään. Muistan muutaman kerran, kuinka työkaverisuhde on melkein johtanut suhteeseen. Ehkä yhtä tällaista tarinaa muistan kaiholla, sillä ellen olisi päättänyt, että antaa olla, niin siitä olisi ehkä tullut jotain. Ehkä muutos elämääni?

Ja paskat. Luulen, että olisin saanut pahasti takkiin, vaikka tyttö suoraan sanottuna tunki kainaloni alle. En usko, että olisimme sopineet yhteen.

Miksi siis olen kateellinen tälle romanssille työpaikallani?
En koska nainen on kaunis. Hän on luonteeltaan ihan hirvittävä. Olen maanut tosin ihan oujen tyttöjen kanssa, mutta seurusteleminen on hieman erijuttu. En haluaisi saada tätä naista.
Olen kade, koska heillä on rakkautta. Ainakin uskon, että se on rakkautta.. Minulla ei ole rakkautta eikä läheisyyttä samalla tavalla. Tietyllä tavalla kyllä, mutta ei samassa mielessä. Mies voi haistaa neitonsa hiuksia ja tämä käpertyy vierelle televisiota katsomaan.

Huh, mikä mielikuva. Vaikka luuseri ei pääse kokemaan edes tuota, niin jotain muuta sen pitäisi olla. Sen pitäisi olla naurua, askelia järvenrantatiellä, silmäyksiä Pariisin kaduilla, pyörimisliikettä sen yhden rantapylvään ympärillä Atlantassa; sen minkä pintaa pitkin lipui tislattuja pisaroita taivaalta ja jonka vierellä kastui likomäräksi. Tai loikoilua Afriikan kuumalla korallisella hiekkarannalla, missä tunsi kuinka hiekka pisteli jalanpohjissa hassusti.

Mielikuviani niistä paikoista, joissa olen toivonut rakkautta enemän kuin muuta. Muistan Afriikasta sen hollantilaisnaisen - kadun että en tarjonnut hänelle lohtua; mutta olin silloin idealisti. Ja ujo. Ja saamaton. Ja todella typerä.

Mutta minä olenkin luuseri. Ja elämä lipuu ohitseni. Vain kateus tuo lohtua. Muuta en ei tipu.

Luuseri ja naiset

Historia

Kuten jo aikaisemmissa kirjoituksissani olen todennut, olen häslännyt melko monen opiskelijalikan kanssa sen jälkeen kun kolmekymmentävuotta meni täyteen ja tulin siihen tulokseen, että hemmetti, eivät ne uskomattomat rakkausunelmat olekaan totta. En jaksa toistella itseäni. Totean vain että historiallisen kokemuksen mukaan opiskelijattarien joukossa on tyttöjä, jotka eivä mene sänkyyn, jos tietävät iän - mutta menevät sänkyyn, jos ei puhuta iästä. Aika harva oikeasti erottaa, minkä ikäinen mies on. Eräs kolmikymppinen ystäväni, kauan sitten, omisti siloiset kasvot ja valehteteli likoille olevansa 21v. Hän makasi tyttöjen kanssa vaivatta; sellaisten jotka suurin silmin olivat kertoneet minulle, etteivät koskaan mene sänkyyn yli 25 vuotiaiden kanssa. Annankin tässä vinkin naisille. Kysykää miehen henkkareita.

Naiset

Tehokkain tapa naisten houkutteluun seksiin on luonnollisesti ollut ja tulee olemaan internet. Voi tehdä suoria kysymyksiä/ehdotuksia, voi vastata naisten deitti-ilmoituksiin, voi puhua messengerissä ja taivutella nainen ulos ja sänkyyn. Mutta tämän tiesimme kaikki. Jotkut suostuvat suorasta pyynnöstä; lähinnä silloin kun on tylsää tai poikaystävä on matkoilla.
Poikaystävä on matkoilla tapaukset ovat mielenkiintoisia. Kävin itse tapaamassa joitakin viikkoja ennen tämän kirjoittamista kyseisen kaltaisen tapauksen. Helppo tapaus.
Joitakin täytyy voidella rahalla. Mutta aika monet suuttuvat sydämen ytimiin asti jos rahaa ehdottaa.
Olen huomannut myös oudon trendin. Joulun jälkeen flaksi on kovinta. Parhaimpana vuotena sain netin kautta kuusi tyttöä kuukaudessa ihan vaivattomasti leikkikaverikseni. Joka viikolle omansa ja parille viikolle kaksi. Kiirettä oli.

Mutta oliko hauskaa? Niin en oikeasti ymmärrä, miksi harrastan tätä. Useissa tapauksissa seksi oli melkoista äheltämistä. Kondoomi on ihan kamala keksintö, sillä se aiheuttaa huomattavan määrän ongelmia. Ja jos sitä ei käytä, voi käydä huonosti, ellei tiedä tasan tarkkaan, mikä on sen toisen osapuolen terveystilanne. Ainakin minä tunnustan, että kondoomi aiheuttaa seisomisongelmia - sanotaisinko hetkellistä impotenssia. Juuri sopiva ilonaihe luuserille, joka on uskonut saavansa nyt sen elämää suuremman kokemuksen, mutta huomaakin, että asia ei etene lainkaan.

Miksi harrastan tätä? Osoittaaksseni itselleni, että olen jotakin - että naiset pitävät minusta? Vai sainko seksin ajattelemisesta niin kovan fiksaation vuosina, kun en harrastanut sitä, että olen jumissa jatkuvassa tarpeessa. Olisiko ratkaisu nymfomaani? Kokeilin tätäkin ideaa kerran, mutta nymfomaanit ovat ihan liian sekopäisiä minulle. Vaikka olen selkeästi seksihullu, niin en kuitenkaan pidä seksiä kaikken tärkeimpänä asiana. Minusta naisen olemus on tärkeämpi. Läheisyys. Tuntemukset. Oleminen.

Mitä jatkossa?


Ajattelin lopettaa koko touhun syksyllä. mutta eihän siitä mitään tullut. Löysin itseni vain sänkystä aika piankin. En tiedä, jatkan etsintääni varmaan elämäni loppuun asti, sillä mihinkäs luuserin leima häviäisi? Tai ehkä jossain olisi todella se hahmo, joka muuttaisi kaiken; jolla olisi jotain poikkeuksellista. Kaikki on mahdollista. Elämä on katsottava loppuun asti. Ei siltä voi mitenkään välttyä.

Luuserin työt

Urakehitys

Onko tosi luuseri työtön? Olisiko se luuserin urakehtitystä parhaimillaan? Minä en ole työtön, joten en ole saavuttanut uraputken maksiimitasoa. Olen töissä ja tavallaan sanoen vielä hyvällä palkalla. Varsin omituinen kohtalo luuserilla. Mutta vuosien aikana en ole edennyt mihinkään ammatissani, joten ehdottomasti olen luuseri! Paikalleen jäänyt junnaaja, jonka päivät ovat paljolti samaa janaa viikosta vuoteen. Ei kehitystä.

Töiden tulevaisuus

Työt jatkuvat. Mutta olisiko siltikin viehättävämpää olla työtön ja saada elämäänsä muita aspekteja kuin tuttu ja turvallinen juttu. Luuseri vietti pitkän palan työelämäänsä chatissa ja messengerissä juttelemassa epätoivoisesti naisten kanssa. Tämä sama linja ei ole yhtä suoraa nykyään, vaan keskittyminen itse asiaan on ilahduttanut minua. Mutta meneet keskusteluhetket ja toisinaan töistä ulkona viivähdykset, jolloin kävin salaa sänkyssä kivan neitosen kanssa,  kaihoavat miehen mieleen. Tulevissa töissäni - vain unelmissani - olisi se yksi täydellinen nainen.

Elämän tarkoitus?


Onko elämällä tarkoitusta, muuta kuin aamulla töihin. Minulla ei ole lapsia, joten helvetti, mikä muu voisi olla elämäni tarkoitus kuin joko olla orjana tai sitten elää nautinnoissa. Mutta en ole viinamäen miehiä. En juurikaan juo. En myöskään polta. Huh, enkä käytä tupakkaa. Ainoa nautintoni on siis olla töissä ja tulla kotiin, jossa asiat ovat masentavasti.

Elämän tarkoitus on olla masentunut?
Tai sitten vain parikymppisten naisten iskeminen? Kannatan viimeistä, koska täydellinen nainen ei ole tulossa vierailulle ainakaan tänään.

Luuserin keskustelut

Johdanto

Käyn paljon keskusteluja nuorten naisten kanssa. Pääosin kuulen tarinoita, kuinka surkeasti asiat ovat poikakaverin kanssa. Luuserin tehtävänä ei tunnukaan olevan ihanien naisten tapaaminen, vaan kuunnella, kuinka neitosten liittojen viimeiset saranat natisevat, ja he eivät millään ymmärrä kuinka tässä kävi.

Kaksi esimerkkiä
Heitänpä pari esimerkkiä viimeisistä keskusteluista.
Nuori neito tuntee pojan, joka on aivaaaan ihaaaaana!!!!!!! Hän on tuntenut pojan monta vuotta. Poika asuu toisella paikkakunnalla ja käy silloin tällöin tapaamassa tyttöä. Herääkö kenenkään lamppua tässä vaiheessa. Kun aloitin jutustamaan tämän tytön kanssa, niin minun lamppuni syttyi tässä vaiheessa.
Tarina jatkui sillä, että tyttö muutti asumaan samalle paikkakunnalle pojan kanssa. Nyt tarina hieman saa ikäviä piirteitä. Poika panee tyttöä säänöllisesti, mutta heillä on riitoja ja poika ei halua seurustella. Puolta vuotta myöhemmin poika kertoo menevänsä kihloihin toisen tytön kanssa. Nuori neito on sekaisin. Tässä vaiheessa en halunut kuunnella enää jatkoa. Eli jatkoiko nuori neito pojalle antamista tämänkin vaiheen läpi. Todennäköisesti.
Minä olen paskamainen luuseri, mutta tuo mies on onnekas paskiainen, joka pitää selkeästi haaremia. Olisi voinut nuori neito jakaa myös minulle.

Toinen keskusteluesimerkkini kertoo parikymppisestä neitsyeestä, joka oikeasti haluaa löytää täydellisen miehen. Hän tuntuu olevan vahvasti sinu tämän ajatuksen kanssa, että sänkyyn ei mennä ennen kuin lopullinen liitto on selvä. Samantapainen ideologi kuin minä olin. Yritin varoittaa häntä, mihin valinta voi johtaa. Yritin tietenkin ehdottaa, että voisin auttaa ongelmassa tietyllä tavalla - neitsyydestä pääsemisessä. Paskiainenhan kun olen.
Kerroin hänelle miten ailahtelevia ihmiset ovat, että kun oikean löytää, niin välttämättä oikea ei pysy luona.
Mutta tämä neitonen ei kokenut seksin olevan tärkeintä maailmassa. Niin olen törmännyt ennenkin naisiin, jotka eivät tunne viehtymystä seksiin. Olen ollut aina kade heille, sillä itselläni seksi on varsinainen pakkomiele, jonka tämäkin blogi todistaa. Mutta epäilen, että tulen vielä kuulemaan surkean tarinan tämän neitsyeen suusta. Niin siinä aina käy. Tai sitten tulen olemaan todella katellinen sille ihanalle ja komealle miehelle, joka likan saa.

Jonkinlaisia päätelmiä

Olen miettinyt, onko järkeä keskustella mielettömän määrän naisia kanssa. Tutustua heihin, löytää heidän heikot piirteensä ja vahvuutensa; kuunnella heidän tuskaansa; vain siksi, että pääsisi sänkyyn tai löytäisi itselleen täydellisen ystävättären.

Luuserille kumpikaan vaihtoehto ei toteudu oikealla tavalla, joten epäilen, että järkeä ei ole. Mutta ainakin tulen siihen tulokseen, että naiset ovat kaikki samanlaisia. Vai ovatko?

Väsynyt luuseri jatkaa kirjoittamistaan myöhemmin.

Paskamainen jätkä luuseri

Eli tarina ensimmäistä onnistuneesta iskemisestä


Miksi pidän itseäni paskamaisena? No jossain vaiheessa aloitin tämän opiskelineitojen iskemisen sänkyyn. Ensimmäinen tapaukseni oli itäsuomesta päin. Olin pyörinyt netissä ja ladellut armottomalle määrälle suoran kysymyksen, että kiinnostaako seksiseura. Ja kun tarpeeksi monelle tekee kysymyksen, niin etsivä lopulta löytää.

Hotelli paikkakunnalta yöksi ja tapamaan armottoman kaunista likkaa. Täydellinen vanhemman miehen unelma. Pitkät vaaleat hiukset. 165 cm. Upeat kasvot. Isot kiinteät rinnat. Täydellinen vartalo. Hän koputti hotellin ovelle, vaihdomme pari sanaa, saman tien halaamaan ja suutelemaan ja vaatteet neidon vaatteiden alle ja rinnat esiin.

Upea alku.

Mutta sänkypuoli ei sujunut kovin mahtavasti. Nain kyllä likkaa, mutta hän oli melko hiljainen. En tiedä, se ei vain tuntunut upealta.

Olin nyt onnistunut kaatamaan nuoren neidon, sulka hattuun. Laukaisut tykityksen likan sisään ja ollut hetken hekumassa.

Mutta muuten ei vain toiminut. Tyhjä olo. Tuntemukset puuttuivat. Hymyä ja sanoja oikeaa läheisyyttä. Mies himoaa seksiä, mutta seksi itsessään ei ole kamalan upeata, ellei siihen liity muutakin kuin pelkkää kliinisyyttä.

En tavannut neitoa sen jälkeen. Vaikka olin lupaillut kaikenlaista ennen tapaamista. Paskamaista.

Tähän liittyy paljon yksityiskohtia, joita tähän en laita. Eli kertomuksen tämä osa oli hyvin pelkistetty. Jopa äärimmäisen. Mutta jokainen sana oli totta, jos jostain kumman syystä lukijani epäilee tätä otetta.

Olen paskamainen, koska onnistun kaatamisessa, mutta en enää yritä saavuttaa suurta rakkautta, joka tekee asiasta mielekkään ja tärkeän. Aika sekavaa.

Olenkohan oikeasti paskamainen, vaan vain koheltaja, joka tapailee paskamaisia naisia? Vaikea kysymys.

Luuserin määritelmä

Millainen on luuseri?
Puhuin erään nuoren naisen kanssa ja kerroin olevani luuseri. Hän kysyi minulta, miksi olen luuseri, Olenko työtön, narkkari, koditon, vammainen ? Vastaukseni oli en mitään noista. Pohdin siinä sekunnin ajan, että minulla on loistava työpaikka, vihaan huumeita, olen itse tehnyt unelmatalon ja en juurikaan ole ollut koskaan fyysisesti sairas.
Olenko naistenhakkaaja? Outo kysymys, miksi naistenhakkaaja olisi luuseri.

En vieläkään täyttänyt naisen määritelmää luuserista, joten seuraavaksi minun täytyi olla mieleltäni sairas. Mietin hetken. On vaikeata arvioida, onko mieleltään sairas. Voisin olla. Mutta myös kysyvä nuori nainen voisi olla mieleltään sairas. Suurin osa suomalaisia voisi olla mieleltään sairaita ja veikkaisin, että merkittävä pala suurien yhtiöiden johtajista voisi luokitella vaivatta mielisairaiksi.

Mielestäni en ollut mieleltäni sairas.

Miksi nuo mainitut hahmot ovat luusereita. Työttömällä saattaa olla aivan mahtava elämä, vaikka hän on työtön. Narkkari voi olla onnellinen. Olen joskus mailannut joidenkin narkkareiden kanssa, joiden teksti toki oli todella outoa, mutta he olivat mielestään tyytyväisiä elämäänsä. Koditon voisi oikeasti olla luuseri, mutta jotkut kodittomat ovat vapaita yhteiskunnan säännöistä ja he nauttivat elämästä. Kodittoman elämä on lyhyempi kuin meidän muiden ja se on autuutta. Vammainen. Vammaisuus ei tee ihmisestä surkimusta. Vammaisen elämä voi olla onnellista. Myös mielisairaus on ulkopuolelta tuleva havainto. Jos minulla on paha mielisairaus, en välttämättä itse ymmärrä sitä. Voin olla maailman tyytyväisin ihminen.

Oma määritelmäni luuseriudelle on elämä, missä kaikki tärkeä on mennyt vain päin mäntyä. Tyhmille ihmisille käy näin, joten voiko tyhmyys olla luuseriuden perusta. Mielestäni ei. Tyhmyyden lisäksi pitää elämässään olla vielä idealisti. Uskoa, että on hyviä ihmisiä ja että ihmiset ovat hyviä. Silloin ihminen jyrätään pohjamutiin. Jos ihminen ei ole kiero, pahaatahtova, omahyväinen eikä voitontavoittelija, niin muut polkevat hänet. Eli olet luuseri, jos uskot hyvään, luotat ihmisiin, elät toisia kunnioittavasti ja paljon muuta. Heikot luuseri turvautuvat uskontoon, toiset muihin juttuihin. Minä vain aloin paskiaseksi.

Kun en nuorempana päässyt naimaan nuoria naisia, niin nain niitä nyt sitten vanhempana. Oikein harrastan heitä. Luuserin kosto on olla paskiainen. Opiskelijaneidot ovat parhaita kahdenkymmen vuoden iässä, vaikka sänkyssä eivät minkään arvoisia. Luuserin tuskaa on, että koskaan ei ole mahdollista löytää sitä jonka kanssa voisi nauttia. Sitä joka veisi tuskan sisältä. Yksi kerta, joka usein epäonnistuu jollain tavalla, ja siinä se. Hyvin pinnallista ja tuskallista. Mutta sellaista on elämä.

Luuserin määritelmä: Luuserin elämä on ollut painajaista ja hän ei koskaan ole löytänyt sitä oikeaa naista itselleen.

Tuo on minun määritelmäni. Keksikää itse omanne.

Luuserin painajainen

Lapsuudessani, kouluvuosinani minulla oli antiystävä. Hän oli poika, jolla oli ns. vaikea suhde sekavaan perhetilanteensa; poika joka halusi itselleen selkeästi ystävän, vaikka pakolla. Ei hän ollut mikään ystävä. Hän oli ihminen, joka halusi orjuuttaa minua; surkeaa ja heikkoa ihmistä.

Päivisin olin kiusattu koulussa. Ilalla antiystävä pakotti minut liikkumaan kanssaan eikä kukaan pelastanut minua tästäkään kuviosta. Hyvin suurelta osalta omaa syytäni, sillä olin heikko ihminen, joka ei halunut loukata ketään. Lisäksi en päässyt pakoon, sillä lyöttäytyi seuraani aina koulun jälkeen kuin iilimato. Ja koska olin heikko, niin alistuin tuohon järjettömään seuraan.

Myöhemmin olen epäillyt antiystäväni olleen jopa homoseksuaali, joka uskoi minun olevan jonkin näköinen poikakaverinsa. Hän itse oli hyvin homovastainen, mutta kerrankos historian aikana ihminen ei ole tuntenut oikeaa minäänsä.

Antiystäväni oli melkoinen rakkari, jonka teot pahenivat iän kasvaessa; lopulta hän pelasti minut jäämällä koulussa luokalle,  jolloin onnistuin monen vuoden jälkeen pääsemään pakoon. Repäisin itseni irti, koska hän ei pystynyt enää saavuttamaan minua koulun jälkeen; aikatauluerot olivat erinlaiset.

Niin tuo on vain yksi painajaismainen muistoni suomen kaameasta koululaitoksesta, joka suosii kiusaajia ja alistaa heikkoja. Se muisto ajasta, kun kukaan ei auttanut minua ja menetin kaikki ystäväni. Se on muisto ajasta, jolloin menetin uskoni itseeni, enkä kehdannut lähestyä ketään naista.

Se on oikeastaan selkeästi muisto surkeudesta. En pitänyt itseäni kelvollisena ihmisenä vuosiin. Ja ensimmäinen todellinen rakkauteni meni pieleen nimeomaan, koska en uskonut olevani oikeanlainen ihminen rakkauteni kohteelle. Käänsin hänet itseäni vastaan ja huolehdin, että hän tunsi vastenmielisyyttä minuun. Itkin silloin palloin iltaisin. Mutta se on toinen tarina.

Messenger

Messenger

Messenger on tehokas tapa keskustella naisten kanssa. Olen päässyt sen avulla muutamien naisten sänkyyn ja kuunnellut toisten naurua.


Äsken keskustelin erään nuoren luuserinaisen kanssa messengerissä. Olen ollut hänen mesessään vuosia. Hänellä oli viinatus päällä ja ehdotin, että minä tarjoan. Ei käynyt hyviin, koska tuntemattomien kanssa ei pidä lähteä mihinkään. Sanoin että tutuiksi ei pääse, jos ei koskaan tapaa ketään. Ja lopulta löysin ikävän kohdan, sillä likkahan suuttui, kun totesin hänen olevan tapauksia, jotka varovat kun ei ole vaaraa ja eivät varo kun oikeasti on vaaraa. Eli neitonen on siis tyypillinen koheltaja, joka menee minne vaan kenen kanssa vaan. Paitsi vaarattoman luuserin.

No en olisi hänen kanssaan minnekään lähtenytkään. Siitä ei olisi seurannut mitään hyvää. Kuhan leikin ja löysin neidon heikon kohdan. Näillä viinamäen naisilla on aina todella heikko kohta omat tekosensa.

Toivottavasti hän on poistanut minut mesestään, kun seuraavan kerran palaan linjoille.

Muuten koko päivän masennuksessa. Palvelua, palvelua ja palvelua.

Paskamainen luuseri

Luuserin elämää. Tiivistetysti tämän blogin asia.

Miksi olen luuseri?


Kaikki alkoi jo syntymästä. Synnyin surkeaan perheeseen ainoana lapsena, ahtaisiin tiloihin, joissa elin koko lapsuuteni. Koulu oli shokki minulle ja koko kouluelämäni koin olevani kiusattu. Syntymälahjakseni sain lukuhäiriön, joka tosin innosti minua kirjoittamaan paljon. Ainoa positiivinen piirre elämässäni.

En  seurustellut koskaan nuoruudessani. Olin liian ujo ja peloissani naisten suhteen ja taisin myös olla idealisti. Piti olla se yksi ja oikea. Aina kun se oikea ehkä löytyi, niin sain sitten takkiini.

Lopulta koulusta päästessäni sain rauhan kiusaajistani ja ajaudun yksinäiseen elämään. Vuosien ajan olin vain ja itkin itseni uneen iltaisin.

Joskus kaksikymmentäviitosena kävin huorissa ja sekin epäonnistui surkeasti. Se oli kuuluisa Ensimmäinen kertani. Olin toivonut, että se tapahtuu kauniin rakastettuni kanssa. Noihin aikoihin aloin epäilemään koko ideologiaani  ja tulin tulokseen, että elämäni on surkea, mutta voisin tehdä jonkun toisen onnelliseksi. Tosin mietin tilannetta vielä jonkun aikaa, ennen kuin annoin periksi. Piti käydä ulkomailla, ihmetellä maailman asioita ja vielä saada takkiini pahemmin.

Lopulta etsin naisen, jota saatoin auttaa ja joka tarvitsi apuani. Aloin elää naisen kanssa, ehkä alussa yritimme jotain, mutta lopulta se jäi siihen, että keskityin auttamaan hänen elämäänsä. Elämäni onkin nykyään raatamista yhden ihmisen eteen.

Jossain vaiheessa aloin iskemään nuoria naisia netin kautta sekä muualta vain mennäkseni heidän kanssa sänkyyn. Jotkut suostuivat muuten vain ja toiset lahjoin rahalla. Minulla olikin kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen useita seksikokemuksia nuorten naisten kanssa. Nykyään toivon, että elämääni löytyisi jotain muuta. Mutta mitä?

Oikeasti haluaisin viettää pitkiä aikoja sänkyssä kauniin naisen kanssa - sellaisen täydellisen. En usko, että unelmani koskaan toteuttu - mutta katsotaan. Tämä on yksi blogini teemoista. Sen lisäksi että olen luuseri.