Ostin eilen kirjan kirjakaupasta. Tyypillinen meikäläisen heräteostos. Ian. M. Banksin Pintakuvio. Aloitin lukemaan sitä ja tulin siihen tulokseen että viihdyttävä teos, vaikka syvällinen se ei selkeästi ole. Mutta kuka tässä maailmassa kaipaa syvällisyyttä, vaan viihdyttävyys on kaiken A ja O. Kirjoitan kuitenkin niin syvällistä tekstiä, että ei jaksa paneutua toisten syvällisyyksiin, vaan on ihan mukava lukea näitä kirjoja, jotka koskaan eivät tule saavuttamaan mitään kaunokirjallisuuspalkintoja. Ja tästä ei kannata päätellä, että uskoisin itse voittavani koskaan minkään palkinnon mistään. Nauran koko ajatukselle.
Oliko rumasti sanottu kirjailijasta? Ei Banks huono kirjailija ole. Hän ei vain yritä olla tekosyvällinen. Hän kertoo tarinansa toiminnan kautta. Sanoma tulee siitä, että ymmärtää hahmoja ja sitä kulissia, jossa he liikkuvat. Sanoma ei isketä suoraan lukijalle paloiteltuna, kuten monet kirjailijat yrittävät tehdä.
Eli nyt herää kysymys, onko kirja sittenkin piilosyvällinen. Vastaus: Mistä tahansa teoksesta saa syvällisen, kun sitä alkaa pohtimaan. Jopa eräästä videosta, jonka katsoin muutama päivä sitten - ainoa ostamani halppiselokuva, jota aloin kelata alun jälkeen ja jätin lopun katsomatta. Äärimmäisen huono elokuva. Käsikirjoitusta siinä ei ollut varmaan lainkaan.
Kertoo paljon, että jätin yli puolet elokuvassa katsomatta, sillä yleensä katson koko elokuvan. En mainitse edes elokuvan nimeä, ellei sitä joku erikseen kysy.
Tämä elokuva ei kuitenkaan ollut Iron Sky, jota kävin teatterissa katsomassa. Piristävä erillainen suomalainen elokuva - Aivan, sana suomalainen kuvaa sitä hyvin. Käsikirjoittaja ei ollut osannut yllättää lainkaan, vaan kirjoittanut juonen juuri omalla tyylillään. Käsikirjoittajasta ei voinut erehtyä ja lopputekstit varmistivat sen olevan Sinisalon käsialaa. Jokainen voi päätellä tästä mitä vaan, mutta käsikirjoitus oli hyvä, mutta ei niin sulava että olisi tehnyt elokuvan käsikirjoituksen puolesta mestarilliseksi. Hyviä juttuja siinä oli. Suomalaisvitsi oli oikeasti hauska. Ja elokuvateatterikohtaus nauroi itselleen. Viitteet muihin elokuviin olivat peitossa, mutta löydettävissä, kun keskittyi niihin. Tehosteet oli tehty kotimikrolla, joten mikään tehosteiden riemujuhla tämä ei ollut. Mutta pienellä budjetilla tehdyssä elokuvassa ei mitään tehostejuhlaa voi ollakaan - eli näytteleminen ja juoni pyrkivät tasamaan tehosteiden heikkoutta. Kaikessa kuitenkin on petraamista.
Mutta elokuva tulee olemaan klassikko. Aivan ehdottomasti. Todennäköisesti maailmanmittakaavassa. Ja vaikka elokuva oli halvan budjetin elokuva, niin rikkoihan se silti suomen kalleimman elokuvan rajan. Jotakin paaluja tavoitettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti