Heräsin aamulla noin neljän aikaan. Löysin itseni nopeasti kirjoittamasta koneeltani. Tähän aikaan aamusta on niin vähän muuta tekemistä ennen töiden alkamista. Yksi vaihtoehto olisi ollut katsella elokuvaa, mutta jotenkin aamuinen elokuvan katsominen tympäisee minua.
Miksi tänään muistelen erästä naista, jonka kanssa kävin kerran syömässä jossain helsinkissä? Nuori sihteerityttö, joka oli eronnut poikakaveristaan. Kilpatanssijatyttö.
Mikä tässä naisessa oli erikoista. Hän ei ollut koskaan rakastellut ja vihasi koko tapahtumaa koko sydämestään. Siksi hän oli eronut poikakaveristaankin, joka oli sanonut, että koko seurustelussa ei ollut mitään mieltä näissä asetelmissa. Sihteeri halusi elämäänsä jonkun toisen. Hänkin oli läheisyyttä vailla - mutta ei seksiä. Vaikea tapaus.
Onko miestä mahdollista valloittaa mitenkään ilman seksiä? Rakastuiko joku tähän sihteerityttöseen tietäen että mitään muuta kuin platoniaa ei ollut tiedossa. Vaikeata uskoa, että näin kävi.
Kirjoitan imperfektissä, koska tästä tapaamisesta on jo aikaa, ja sihteerin elämä on kiihdähtänyt monta viivaa eteenpäin sen jälkeen. En tiedä onko viivoja koristanut rakkaus. Olisin todella kiinnostunut asiasta, mutta en usko naisen lukevan koskaan tätä blogia ja en muista hänen nimeäänkään enää, joten asian tarkistaminen on mahdottomuus. Olisin vain utelias.
Jossain oli toteamus elämän olevan mosaiikkia. Lukuisat tarinat värittävät toisiaan ja kohtalot muokkaavat toisiaan. Päätökset naapurissa vaikuttavat jollain tavalla naapuruston elämään. Kaukaisen ihmisen teot tekevät vaikutuksen sanomalehtien kautta. Jatkuvaa kuhinaa kuin muurhaispesässä. Kaiken kuohunnan keskellä en usko tuon sihteerityttösen edes enää muistavan tapaamistamme siinä pizzeriassa, jossa hänen mukaansa olivat poikkeukselisen hyvät pizzat.
Miksi aloin saman tien muistella toista tyttöä, joka seisoi kerran erään yksiöni lattialla katsomassa piiroksiani suurella piirtopöydällä. Hän oli kovasti sihteeritytön näköinen pieni vaaleaverikkö. Näytin hänelle erään kirjoitelmani, jonka hän oli lukenut yksikseen sanojensa mukaan jossain baarissa. Olisin tehnyt hänelle mielelläni seuraa. Niin erilaisia vaikka niin samannäköisiä tyttöjä.
On yllättävää miten samannäköisiä tyttöjä on maa täynnä, vaikka kaikki aina väittävät olevansa poikkeusyksilöitä, aivan erilaisia kuin massa.
Pötyä. Ihan samanlaisia olemme kaikki. Minä myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti