Elämä on jatkuvaa virtaa. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee. Puhuin tänään kauniin mallitytön kanssa, jolla on epävakaa persoonallisuus ja päälle adhd, mutta silti moni ihailee häntä mainoksissa kauniiden vaatteiden keskellä arvaamatta mitä neidon sisällä elää. Hän on ollut ainakin kerran pakkohoidossa oltuaan julkisuudessa oma sekava itsensä. Ihmisiä menee ja tulee keskustelujen polulla. Minä katson jatkuvaa virtaa ja mietin lauluja, jotka on tehty tuosta virrasta.
Kauneus on jotain mitä ihaillaan. Kukaan ei ole kiinnostunut siitä pakkauksesta, jota kauneus sisältää. Tämänkin tytön mielestä täydellinen rakkaus on sitä, että rakastaa itseään. Hän pelkää naapureitaan. Hän pelkää ehkä lasta, jota odottaa. Hän elää kausissa ja pelkää pakkohoitoon joutumista. Tulevaisuus ei ole kovin avoin hänelle.
Tuollaisia tunteita on maailma täynnä. Tarinoita joita kukaan ei seuraa, sillä ne eivät tule televisiosta parhaaseen katseluaikaan, vaan ne elävä meidän keskuudessamme.
Mallityttö ei koskaan lue tätä, mutta annan kummarrukseni hänen elämälleen. Siinä on ollut glamoria, vaikka se on ollut epämielyttävää ja sekavaa. Silti hän yrittää. Päivästä toiseen. Hän yrittää elää.
Tunnetko sinä oikeasti kanssaihmisesi? Vai luuletko vain tuntevasi? Mieti sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti