Oman itseni mustaanmaalaaminen on taitolajini, kuten ehkä tämän blogin vähäiset lukijat ovat huomanneet. Mutta mietitäänpä, mikä on paras itseensämustaamismenetelmä. Miten saa oman maineensa alas jos haluaa?
Yksinkertaisin tapa on hyvin selkeästi kertoa jokin asia painokkaasti, niin että se jää toisen mieleen. Tämän jälkeen rakentaa tuohon yhteen asiaan negatiivisävytteinen pohja ja tuoda se toista kautta esille - siten että alkuperäinen viesti johtaa oivallukseen. Oho, voisivatko nämä kaksi tietoa matchata ja koska oivallus luo negatiivisen sisällön - Hei mustaamaalaus on onnistunut.
Olen itse käyttänyt tätä antimainontaa monta kertaa ja tiedän sen tehon olevan peruuttamaton. Pitää olla melkoisen älykäs ihminen, että hän osaa välttää mielelle tehdyn ansan. Toisinaan olen muutaman kerran nähnyt melkoisen vaivan saadakseni kyseisen tapahtumaketjun aikaan. Jos tätä käyttäisi toisin päin, yrittäen saada maineensa puhtaaksi, miten paljon vaivaa silloin pitäisi tehdä. Todennäköisesti äärettömästi.
Olen myös melkoisen vakuuttunut, että tätä käytetään maailmalla laajassa mittakaavassa. Ihmisen on vaikea tunnustaa tulleensa huijatuksi, kun hänelle ei varsinaisesti ole kerrottu mitään vaan hän on itse tehnyt päätelmän - siis oppinut jotain uutta maailmasta, joka luonnolisesti on pahaa. Kaikki pahahan on hyvä muistaa, jotta voi tulevaisuudessa suojella itseään. Itse käytän tätä itseäni vastaan - lähinnä tilanteissa, joissa tahdon saada jotain hyvää aikaan ja samalla poistua itse tilanteesta. Mikä on parempaa kuin tulla itse 'pahaksi tyypiksi' ja saada sen seurauksena jotain hyvää aikaa. Toisinaan jätän jonkun portin auki, jos nyt joku sattuisi näkemään lavasteeni läpi, mutta koskaan näin ei ole tapahtunut. Mitä se kertoo ihmisten älykkyydestä? Tämä on asia, joka oikeasti saa minut masentumaan.
Tämä blogi perustuu faktoihin, mutta faktat ovat aina pala osatotuutta. Aika harvoin ketään kiinnostaa positiiviset asiat, vaan he iskevät silmänsä otsikkoon, negatiivisin kohtiin ja kaikkeen josta saa aikaan sensaatioa. Aika outo. Maailmamme perustuu juorusanomien lööppeihin, eikä kukaan todella tunnusta olevansa kiinnostunut niistä. Silti lehdet ovat melkoisen suosittuja. Miten tämä on selitettävissä?
No vaikka minua aina masentaa käyttäessäni 'antimainetta', niin oma masennukseni on kuitenkin merkki, jonkun toisen onnesta. Omalla tavallani olen onnellinen toisen puolesta.
Miksi kirjoitan tätä. Olen käyttänyt jonkin aikaa sitten 'antimainetta' erittäin tehokkaasti. Tavoitteeni oli osittain antaa napautus ja ryhtiä toisen elämään. En ole aivan varma onnistuinko, sillä ehkä tällä kertaa motivinia saattoi värittää myös oma salainen haluni päästä tilanteesta irti. Epäilen vahvasti, että alitajuntani haistoi mahdollisuuden saavuttaa onnea ehdoilla, jotka olisivat voineet järisyttää omaa maailmaani. Joten pelastin elämäntyylini pilaamalla maineeni. Hyvä kysymys kuitenkin on, miten totuus voi pilata maineen?
Totuus ei voi, mutta puolitotuus voi. Puolitotuudesta puuttuu muutama yksityiskohta, jotka voivat muuttaa kuvan.
Ja kukaan ei ole kiinnostunut koko totuudesta.
Tosin tunnustan käyttäneeni viimeisempään 'antimaineeseen' valhetta, jonka rakensin totuuden keskelle. Ja käsite valhe voi olla paljon muutakin k uin vain sana tai lause tai kokonaisuus. Se voi olla mielikuva. Jos käytät negatiivista mainetta, luo valheellinen mielikuva piiloon jonnekin, mistä sen voi löytää. Se on tehokkain tapa.
M.O.T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti