sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Heikot naiset

Tapahtuipa kerran, että luuseri tapasi neitosen, joka oli täydellinen. No sattui myös kaikenlaista, joka pilasi asian, mutta miksi kirjoitan tätä. Joillekin naisille on mahdottomuus sopia eron tullessa tilanne niin, että kaksi ihmistä voisi olla ystäviä. Ei vaikka eron tullessakin he olisivat todella hyvissä väleissä ja vielä jopa pitäisivät miehestä. Ystävyys kuitenkin on mahdottomuus. Ymmärrän kyllä tavallaan, että tunteet ovat kovasti päällä, mutta minusta on heikon ihmisen merkki, että ei pysty pitämään ihan normaalia ihmissuhdetta toiseen ihmiseen, kun pystyy pitämään sitä muihin ihmisiin kuitenkin. Ei ystävyys tarvitse välttämättä sitä merkitä, että tavataan koko ajan, mutta enemmän sitä että voi tervehtiä tavattaessa ja joskus vaihtaa kuulumisia. Pitääkö toinen ihminen heittää roskiksesta alas saman tien?

Olen oikeasti miettinyt, onko syy ristiriidoissa itsensä kanssa. Olen miettinyt yhdeksi syyksi voimakasta seksuaalisuutta, jota vastaan nainen käy sotaa, eikä ole sinut itsensä kanssa. Mutta tiedä häntä. Jään vain kummastelemaan asiaa, enkä ala analysoimaan sitä.

torstai 10. toukokuuta 2012

luuserin huokaisu

En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne. Projektini on antanut jotain tasapainoa elämääni, joten en ole nähnyt tarvetta kirjoittaa. Eilen muutama pilveä liipotti elämäni taivaalla, mutta liipotus oli aika merkityksetöntä. Erään ihmisen kohtaaminen. Eräs pikku huokaisu.

Ajattelin jatkaa uraani kyseinalaisten julkaisujen saralla. Vaikka projektini etenee, niin alan viemään täällä eteenpäin toisenlaista projektia. Tai en tässä blogissa, mutta tämän vierellä. Olen hahmottanut toisen tarinan juonen ja epäilen sen tulevan hyvin luetuksi tarinaksi netissä. Ehkä saman tien palautan myös tämän blogin aikuistason päälle.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

luuserin muutoksia

Loin tänään itselleni oma foorumin, oman sivustoni ja muut ihmellisyydet omaan domainiini, mutta ne eivät mitenkään liity tähän hiljaiseen blogiini, johon syötän elämäni pieniä linjoja eteenpäin.

Eräs neitonen ehdotti tänään, että menisin katsomaan erästä vanhaa sarjaa luoksensa. Kauniisti kieltäydyin. En ollut sillä päällä. Keskityin mielummin luomiseen. Tiedän että minua olisi voinut odottaa melko seksirikas ilta, mutta annoin olla. Elämässä on muutakin. On jo jokunen päivä, kun viimeeksi annoin itseni lentää pyörällä ja tuntea, miten keuhkoni henkästyvät polkiessani eteenpäin. Kaipaan tuota tunnetta. Vappu oli kuitenkin melko masentava kokemus, joten annoin tältä illaltakin olla. Hieman on periksiantamisen tunnetta nyt ilmassa. Mutta eiköhän se tästä.

Eteenpäin mennään.