Kirjan kirjoittamisessa prosessi on rankkaa. Ensin pitää hahmottaa mielessään juonen rakenne, antaa sen kypsyä ja sitten pitää vuotaa koko sielunsa tekstiin. Se on kuin sielu vedettäisi sisältä ja sukeltaisi kaikkiin mielensä kammioihin uudelleen ja kävisi kaikki muistonsa uudelleen läpi. Harva pystyy kirjoittamaan mitään tuomatta omia kokemuksiaan tekstiin. Ellei sitten ole asiakirjoittaja, joka luo dokumentteja.
Minä kirjoitan proosaa. Olen tehnyt sitä iäisyydet. Nopeaa tekstiä, jota muokataan jälkeenpäin. Kaikkein tuskaisimmilla elämäni hetkillä olen pysähtynyt ja kärsinyt tunteideni myrskystä - mutta nyt jokin on taas sysäissyt tämän sanojen vimman liikkeelle.
Se muotoutuu käsissäni. Olen onnellinen edes sanojeni myrskystä, vaikka elämäni muuten on haparointia. Eksyksissä oleva laiva. Se odysein paatti, joka vain tarinassa löysi perille kotiin. Todellisuudessa sen tie kotiin ei koskaan toteutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti