Se tuli pyörätiellä vastaan.
Vaappui ja nokki asfalttia.
Ei tuntunut välittävän, kun syöksyin sitä kohden pyörälläni lintujen musiikin säestämänä.
Kunnes oli melkein luona, se keikautti päätään; katsoi minua ja nosti siipensä ja lensi alta pois.
Ajoin paikan yli, missä se hetki sitten oli ollut.
Eräs neito luki pienen pätkän kirjoitusprojektistani. Osa oli hänestä loistava. En itse ole niin varma tekeleen loistokkuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti