Eli tarina ensimmäistä onnistuneesta iskemisestä
Miksi pidän itseäni paskamaisena? No jossain vaiheessa aloitin tämän opiskelineitojen iskemisen sänkyyn. Ensimmäinen tapaukseni oli itäsuomesta päin. Olin pyörinyt netissä ja ladellut armottomalle määrälle suoran kysymyksen, että kiinnostaako seksiseura. Ja kun tarpeeksi monelle tekee kysymyksen, niin etsivä lopulta löytää.
Hotelli paikkakunnalta yöksi ja tapamaan armottoman kaunista likkaa. Täydellinen vanhemman miehen unelma. Pitkät vaaleat hiukset. 165 cm. Upeat kasvot. Isot kiinteät rinnat. Täydellinen vartalo. Hän koputti hotellin ovelle, vaihdomme pari sanaa, saman tien halaamaan ja suutelemaan ja vaatteet neidon vaatteiden alle ja rinnat esiin.
Upea alku.
Mutta sänkypuoli ei sujunut kovin mahtavasti. Nain kyllä likkaa, mutta hän oli melko hiljainen. En tiedä, se ei vain tuntunut upealta.
Olin nyt onnistunut kaatamaan nuoren neidon, sulka hattuun. Laukaisut tykityksen likan sisään ja ollut hetken hekumassa.
Mutta muuten ei vain toiminut. Tyhjä olo. Tuntemukset puuttuivat. Hymyä ja sanoja oikeaa läheisyyttä. Mies himoaa seksiä, mutta seksi itsessään ei ole kamalan upeata, ellei siihen liity muutakin kuin pelkkää kliinisyyttä.
En tavannut neitoa sen jälkeen. Vaikka olin lupaillut kaikenlaista ennen tapaamista. Paskamaista.
Tähän liittyy paljon yksityiskohtia, joita tähän en laita. Eli kertomuksen tämä osa oli hyvin pelkistetty. Jopa äärimmäisen. Mutta jokainen sana oli totta, jos jostain kumman syystä lukijani epäilee tätä otetta.
Olen paskamainen, koska onnistun kaatamisessa, mutta en enää yritä saavuttaa suurta rakkautta, joka tekee asiasta mielekkään ja tärkeän. Aika sekavaa.
Olenkohan oikeasti paskamainen, vaan vain koheltaja, joka tapailee paskamaisia naisia? Vaikea kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti