Valmisruokatiskillä. Kaunis nuori punapäinen myyjätär antaa pakettia. Pieni tyttö, soikeat kauniit kasvot.
"Saako olla muuta tyttö kysyy?"
Hymyilen ja vastaan:"Joo..." katson silmiin yhä ja jatkan sekunnin päästä " ei."
Tyttö pyrähtää kikattamaan ja kolleegat ympärillä vilkaisevat sivusilmin. Katson tyttöä yhä silmiin.
Käytävässä. Siinä elokuvateatterin julisteita ennen, ennen sitä lämpökaappia, josta pääsee ulos. Vastaantuleva vaalea tukkainen pieni neitokainen. Katsoo silmiin. Minäkin katson silmiin ja hymyilen. Lähestymme toisiamme, en anna katseeni irotta, enkä hymyni sammua. Tyttö pyrähtää nauruun. Olen voittanut kilpailun.
Jossain baarissa ties missä päin suomea. Olen yksin tiskillä. Odotan jotain. Tyttö tulee viereeni. Baaritiski on aivan tyhjä, baarimikko istuu toisella puolella tiskin kehäpöytää ja puhditaa lasia. " Voiks sä auttaa," tyttö kysyy, " Mä luulen et toi myyjä ei välittäis jos mä kysyisin sitä tänne. Voisiks sä pyytää sitä tänne? Mä haluaisin tän lasin täyteen." Tyttö on ihan lähellä ja saatan tuntea, että hänellä on hajuveden tuoksua oluen tuoksun alla.
Kutsun myyjää, joka hakee tytön lasin.
"Mä tiesin että se tulis, jos sä kutsut sitä," likka toteaan. Kysyn hänen nimeään ja alamme juttelemaan. Oliko tämä häviö vai voitto?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti