Olen puhunut mielettömän joukon ihmisiä kanssa. Katsellut neitoja silmiin ja tutustunut heihin. Olen tehnyt sitä sekä suomessa että ulkomailla, ja ehdottomasti selvin ero suomalaisen mielenlaadun ja ulkomaisen mielenlaadun välillä on: Standardi Suomalainen ei ole lainkaan utelias, eikä juurikaan ala keskustelemaan asioista kysymällä. Kyllä se toinen hoitaa sen puolen. Ei saa udella. Ja hups, näin synny mitään keskustelua. On vain syvä hiljaisuus.
Tuo pidättyväisyys on monille suomalaisille selkeä ominaisuuspiirre. Vaikka naisista sanotaan, että osaavat puhua, niin tuo piirre on valtapiirteenä suomalaisella naisella. Olen monta kertaa kysynyt ihan keskustelun alkupuolella: " Oletko utelias?"
" Joo olen minä!" vastaa tosi moni.
Keskustelu sitten jatkuukin painolla, minä kysyn ja toinen vastailee. Syvää haukottelua. Miksi? Jos kerran toinen on utelias, niin miksi hän tuo esilleen uteliaisuuttaan.
Jos sinulta kysytään oletko utelias ja tiedät, että et osaa kysyä yhtään mitään, niin vastaa: " en ole utelias mistään." Sillä et todellakaan ole utelias mistään.
Tai voihan olla, että nämä ihmiset eivät vain ole kiinnostuneita mistään, mutta minusta se on sama asia kuin että ei ole utelias. Pitää olla kiinnostunut asioita, jos on utelias.
Tyhmiä ihmisiä. Olen itse luuseri, mutta tätäkin roskaa lukee varmasti juuri tämän tapainen ihminen. Joka oikeasti ei osaa keskustella, katsoo vain omaan napaansa ja ei ole kiinnostunut mistään. Nämä kyseiset ihmiset sitten valittavat eri paikoissa ties mitä juttuja. Naiset, että miehet ovat sikoja ja tekevät elämän helvetiksi - hei, oletko koskaan keskustellut miehen kanssa? Oletko tehnyt asialle jotain? Miehet valittavat suurinpiirtein samaa. Tosin vain naiset ovat sikoja.
Hymy.
Pitäisikö tässä olla itsekriittinen, ja huomauttaa itseni tekevän tässä blogissa rivien välissä kyseistä huomauttelua jatkuvasti. Voi olla asiallinen huomautus. Mutta voin väittää yrittäväni tehdä asialle jotain kirjoittamalla tämän tekstin.
Uteliaisuudesta tietää onko toinen puhekykyinen. Onko hän edes mielenkiintoinen ihminen. Minä en ainakaan pitkään jaksa puhua ihmisen kanssa, joka ei lähde ajatusten leikkiin mukaan.
Mutta tietenkin älykkyys vaikuttaa asiaan. Tiedän huomattavan joukon ihmisiä, joiden äly on niin korkeaa, että en pärjää heidän kanssaan - koska en vain osaa jutella heitä kiinnostavista asioista. Voin yrittää kysellä ja ymmärtää, mutta suurta keskustelua ei saa aikaa; erotan tämän porukan kuitenkin heistä, jotka ovat pinnallisia idiootteja ja joita oikeasti ei kiinnosta mikään. He ovat yleensä vihamielisiä. Kun taas älykkäät ovat tavallisesti ystävällisiä. Eivät kaikki :)
Miksi tämä purkaus uteliaisuudesta? No minua on todella alkanut ottamaan vain päähän nämä neidot, joiden kanssa puhuminen on kuin tervaa joisi. Ei mitään muuta kuin tyhjä pää silmien takana. Jos vaikka ottaa aiheeksi uteliaisuuden, niin heille ei juolahda päähän, miksi mahdoin alkaa miettimään ihmisten uteliaisuutta.
Syvä huokaisu. Opetelkaa puhumaan ja olemaan uteliaita ja tietämään, mitä voi kysyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti