Olen asunut kolmessa maassa, nähnyt ja kiertänyt maailmaa; konenut asioita, joista monet vain uneksivat; ollut paikoissa, joista monet eivät edes tiedä; olen toteuttanut unelmia; olen kestänyt asioita, joissa monet vain itkevät ja vollottavat. Joskus mietin, että olenpa huono, kun en ole yliopistoa läpi käynyt. Minulla on kuitenkin on nykyään ylempi korkeakoulututkinto.
Olenko tyytyväinen elämääni? Pidän itseäni luuserina, joten en ole tyytyväinen elämääni, koska en ole viettänyt sitä kuten muut ihmiset. Eli löytänyt nuorena sydämen valittua, tehnyt hänen kanssaan lapsia - ja nykyään lapset olisivat jo varmaan koulussa. Olisimme tehneet perhematkoja. Kokeneet asioita yhdessä. Ehkä kuviteltu valittuni olisi ollut mukanani kaikilla matkoillani ja olisin kaksikymmentä kertaa onnellisempi.
Eli en ole tähän osaan elämääni tyytyväinen.
Ihminen ei voi välttyä saamasta kokemuksia. Kokemusten rikkaus ei kuitenkaan ole elämän onnen merkki. Se on vain tylsää kokemusten rikkautta. On totta, että kokemuksia ei voi saada jos asuu kotona maalla, korvessa, keskellä aukeaa peltoa - eikä koskaan poistu kotoaan. Silloin ei voi sanoa olevansa rikas kokemuksien kanssa.
Muistan miten istuin katsomassa barcelonan eräässä kahvilassa kuinkan diapolo-taiteilijat viskoivat välineitään taivaille. Oli hämärää, syksy ja ilmassa maistui lämmin tuoksu. Samantapainen kuin Afriikan taivaan alla, mutta tämä tunnelma oli värjätty romanttisilla valoilla; koristeltu talojen seinillä. Keski-eurooppalainen tunnelma . Espanialainen tunnelma.
Mutta en tiedä muistaako kukaan tuolla matkalla olleista enää minua. Muistaako Anna edes minua enää? Ovatko muistikuvani vain kaihoisia muistoja, jotak värjäävät kokemusten pitkää jonoa. Sellaisia joita koin Afriikan taivaan alla pohtiessani onko suomen kieli olemassa vai onko se kieli joka istui päässäni vain jokin loinen sisälläni. Ajattelinkin jo englanniksi.
Mutta tätä blogia kirjoittaessani olen kokenut itsessäni riemua. Olen mielestäni parempi ihminen kuin moni muu. Olen omalla tavallani ylpeä siitä vähästä, jonka olen käynyt läpi. Vaikka elämässäni on ollut aikoja, kun olin vain ja itkin; aikoja, kun olin kauhuissani ja toivoin että seuraava päivä ei olisi koskaan tullut; aikoja jolloin mietin mistä löytäisin työtä, miten maksaisin laskuni; aikoja, kun rakensin taloa ja pohdin miten tähän pystyy aivan yksinään - ilman kenenkään apua? Oli aika kun en ollut koskenut yhteenkään naiseen; ja on aika kun olen syleilyt monia naisia.
Olen ehkä liian rajoittunut blogissani. Ehkä menen syvemmälle maailmamme rakenteisiin. Ehkä sukellan niihin suhteisiin, joilla täällä hallitsemme toinen toisiamme. Minun tekisin mieli kirjoitaa ihmisistä nimillään, mutta heitän tuon halun pois. Vain Anna on päässyt tähän blogiin nimellään. Kunnioituksesta ja koska hän ei koskaan tule edes kuulemaan tästä blogista.
Aamulla keskustelin erään nuoren naisen kanssa. Sanoin olevani täpinöissäni. Hän kysyi mitä se tarkoitti. Sanoin että ajatukseni liitävät tällä hetkellä kovaa vauhtia eteenpäin.
Alan sukeltmaan ympäröivän maailman tapahtumiin tämän jälkeen. Niihin ongelmiin, joita tuntemillani tuntemattomilla ihmisillä on. Ja katson mitä luuseri löytää tästä maailmasta. Se on luuserin täpinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti