Muista erään kovan kesän, kun olin palavasti rakastunut eräseen naiseen. Tämä on aasinsilta, joka vie meidät tuona kesänä istuntoon valtakuntamme silloisen päämiehen, hänen adjutanttinsa ja parin muun ihmisen kanssa. Istuimme pyöreän pöydän äärellä teen ja kahvikuppien kera, ja mieleni oli täynnä turhautunutta tuskaa saavuttamattomasta rakkaudesta. Silti pidin kasvoni tasaisena ja osallistuin small talkiin, joka pyöri luonnossa, kesässä ja kaikenlaisissa harrasteissa. Kuumuus oli sietämätöntä ja ukkosta oli ilmassa.
Tuo muisto tuo mieleen samallaisen kesän Pariisin esikaupunkialueella, jossa hauskan pienen kivitalon kylmät seinä viilensivät tukalan kuumaa loppukesän päivää. Tuossa maailmassa minulla ei enää ollut rakkauden tuskaa - ehkä korkeintaam muistoja tuskasta jossain mieleni syövereissä. Kupit, josta join talon sen hetkisen valtiattaren kanssa teetä, olivat hyvin samankaltaiset kuin ne joita käytettiin aasinsiltamuistossa. Ehkä nimeenomaan yhtäläisyydet nivottavat nämä kaksi muistoa toisiinsa.
Yvonella oli ruskeat silmä, ja hän oli hyvä kuuntelija. Hän oli kiinnostunut pohjoisen peruukan elämästä tai ainakin näytteli taitavana rankalaisena olevansa sitä. Puhuimme joitakin tunteja, katsoimme kuin taivas alkoi hämärtymään, vaikka kuumuus ei hellittänyt.
Talo oli kaunis. Pieni, muurilla ympäröity talo, jossa oli valtava olohuone; korkealle rakennettu tasanne olohuoneen ja katon väliin, missä oli suuri työpöytä täynnä tavaraa. Sellainen vanhanaikainen kirjoituspöytä.
Pihalla oli tummaa maata ja tumman vihreää ruohoa ja kiehtovia puita.
Kaunis hetki. Kaunis muisto, joka painaa epätoivoisen muiston päälle. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö muuttaa ranskaan. Ostaa pieni kaunis talo jostain maaseudulta. Mutta se kulttuuri on kuitenkin varsin erinlainen. Ehkä ajatus on vain kiehtova tuumaus.
Elämässä on kuitenkin positiivista, että tuskalliset muistot voi nivoa pois kauniiden muistojen avulla. Nähdä maailma valoisampana paikkana. Uskoa sekuntti, että ei ole luuseri. Mutta se että nautin kauniista yöstä ranskalaisen kaunottaren kanssa ei elämän mittakaavassa muuta kovinkaan paljon asioita. Olenpa tuntenut yhden naisen enemmän ja tajunnut, kuinka huonoja keskustelijoita suomalaiset ovat - mutta sen tiesin jo aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti