Tunnen moraalista pahoinvointia. Pystyn sopimaan kahdet treffit tulevalla viikolla kahden eri opiskelijattaren kanssa varmaan samana päivänä tai peräkkäisinä. Hieman riippuen siitä, miten asiat asettuvat uomiinsa. Paskamaisuutta. Toinen tytöistä ehdotti treffejä ihan spontaanisti itse. En edes aikonut ehdottaa niitä ja olin jopa yllättynyt kuinka valmis neitonen oli lähtemään liikekannalle. Toinen tytöistä lupasi tulla jo muutama viikko sitten, mutta ei ollut silloin vielä varma, koska hänellä olisi aikaa.
En tiedä välittäisivätkö naiset, jos tietäisivät asioiden järkäämisestä. Toiselle ainakin olisi todennäköisesti kova paikka tietää. On vakavasti mietinnän alla, että en tapaa tätä toista lainkaan. Sisäinen luuserini on vahvasti sitä mieltä. Anna olla se sanoo. Mutta se paskiainen, mikä minusta on tullut, tuumailee, että kokemus olisi ihan mukava; varsinkin jos se päättyisi molempien kohdalla sänkyyn.
Ja mikä olisi lopputulos? Varmaan epäonnistumisen tunnetta. Moraalista krapulaa. Mutta olisin taas kerran osoittanut itselleni, että minussa olisi ollut miestä jo silloin kauan sitten, kun nyhjötin yksinäni odottamassa sitä oikeaa.
Fiksaatumista. Kyllä vahvaa fiksaantumista toteutaa itsessään olevaa maskuliinisuutta. Tai enemänkin halua kauniiseen seksiin kauniin naisen kanssa. Kysymys kuuluu, millainen nainen on kaunis? Onko näistä kumpikaan kuitenkaan sellainen, mikä palauttaisi luuserille elämän; antaisi hetken paluun todellisuuteen.
Olen melkein narkkari. Olen riippuvainen tunteesta olla naisen kanssa. Epäilen että seksi sinänsä ei ole tärkeätä, vaan se hetki ennen seksiä. Lähellä oloa. Hyväilyä. Olemista. Itseasiassa tilanteen laukaisu on kaikkein huonoin osa kokonaisuutta.
Tästä on tehty lukuisia mietintöjä, lauluja ja aatelmia vuosien mittaan. En tiedä onko kukaan koskaan löytänyt täydellistä ratkaisua. Ehkä se ratkaisu on rakkauden tunteen takana. Tuon tunteen, jota en enää koskaan saavuta.
Tyhjät kuoret. Ne määrittävä luuserin.
Menneet ideologiat. Ne kuvaavat luuseria.
Kuolleet toiveet. Ne sammuivat luuserissa.
Sitä se on. Elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti